Jooga- ja meditaatiofoorumi :: Näytä viesti

Omppo

Hei,

Bhagavadgitassa työn etiikka määritellään niin, että jos toimii tavoittelematta omaa etuaan ja pitää voittoa ja tappiota yhdenvertaisena, niin harjoittaa (työn) joogaa.

Esitän tähän liittyen muutaman palikkakysymyksen:

Jos tärkein motivaationi tehdä palkkatyötä on se, että saan siitä rahaa, niin seuraako tästä, että palkkatyö ei minun tapauksessani ole työn jooga?

Jos seuraa, niin pitäisikö tästä päätellä, että siirryn karmaa kartuttavasta palkkatyöstä karmaa kartuttamattomaan palkkatyöhön jos motiivikseni vaihtuu velvollisuudentunto? Toisin sanoen: jos ainoastaan motiivini muuttuu, mutta kaikki muu pysyy ennallaan, niin riittääkö tämä vapauttamaan minut palkkatyön osalta karman kertymisestä?

sekopäinen lintu

splosh

Heip

Poikkeuksellisen mukava kysymys, tällä foorumilla ei moista turhan usein bongaile.

Ensialkuun onnittelut palkkatyöstäsi. Sitten dilemmanpohdiskeluun:

(Oletan että tarkoitat nyt motiivillä syvää, perimmäistä tunnekokemuksellista suhtautumistasi työnkuvaan.)

Jos motiivi on velvollisuudentunto, tarkoittaisiko se kohdallasi enempi asennetta "tätä pitää tehdä" vai "teen tätä mielelläni" ?

Koskapa ensimmäinen on enemmän kärsivä-uhrautuja-hyväntekijämarttyyrin asennetta, kun taas jälkimmäinen hakee pyytettömämpää olen-löytänyt-elämänpolkuni-ja-se-on-nyt-kännyköiden-korjausta.

Pakollinen vertausmetaforayritelmäkokeilu: Mehiläinen keräämässä mettä, mikäli sille saisi kuvitella vallitsevan tunteen velvollisuudentäyteisenä päivänään, olisiko se "prkl vielä 1000 kukkaa jäljellä, 999, 998..." vai "pörrrr mmh ja seuraavaan kukkaan pörrr mmmh ja seuraavaan kukkaan.."

SJQ

Omppo

Toisaalta ei ole mahdotonta tehdä jotakin karmajoogan asenteiden mukaisesti (kiinnittymättömyys teon tuloksiin, aktiivinen tietoinen läsnäolo, antautuminen itse teolle, kanavana oleminen...) ja siitä huolimatta ansaita rahaa. Mutta vielä paljon vaikeampaa onkin sitten olla täysin kiinnittymätön ansaittuun rahaan. Näitä juttuja voi harjoitella myös vaikkapa lahjoittamalla osan palkastaan jollekin taholle, jonka toimintaa pitää hyvin arvojen mukaisena.

Kyllä, jos velvollisuudentunto ymmärretään niin, että tehdessäsi mitä tahansa tekoa koet velvollisuudeksesi itsellesi (tai Jumalalle) olla mahdollisimman (itse)tietoinen, kiinnittymätön ja rakastava.

Kiitos vastauksista kaikille keskusteluun osallistuneille.

Aloitan kommenttini eksegeettisellä huomiolla. Sai mahdollisuuden kysyä karmajoogan merkityksestä Måns Broolta ja hänen mukaansa karmajoogan tasolla toimiva joogi toteuttaa nimenomaan ammattinsa/säätynsä mukaisia velvollisuuksia ilman että toimintaan liittyy rakkaus jumalaan. Hänen mukaansa Bhagavadgitan neljä joogan määritelmän muodostavat portaikon järjestyksessä: karmajooga, tiedon jooga (joka viittaa lähinnä vedantaan) mietiskelyn jooga ja bhaktijooga. Vasta bhaktijoogan tasolla toimija toimiii rakkaudesta jumalaan ja jättää tietoisuudessaan kaiken jumalalle. Tämä voi olla tietysti leipää muille paitsi minulle.

Vanhassa Gaudeamuksen Bhagavadgita-käännöksessä käytetään toistuvasti ilmaisua, että asioihin ei pidä kiintyä. Basam booksin julkaisemassa Mari Jyväsjärven käännöksessä sen sijaan puhutaan takertumisen välttämisestä. Itseäni Jyväsjärven versio puhuttelee enemmän ja johtaa mielestäni saman tyyppiseen argumentaatioon kuin mitä "SJQ" esitti. Maalliseen toimintaa voi ja pitääkin osallistua, mutta pitäen mielessään etäisyyttä siihen.

Takertumattomuuden voi tulkita tarkoittavan eri asioita toiminnan sisällön ja tulosten kannalta, mikä johtaa omasta mielestäni suhteellisen mutkikkaisiin pohdintoihin. Jätän ne seuraavaan viestiin.

splosh

sekopäinen lintu

Marvin

Renunciation is always in the mind, not in going to forests
or solitary places or giving up one's duties.
The main thing is to see that the mind does not turn outward but inward.
It does not really rest with a man whether he goes to this place
or that or whether he gives up his duties or not.
All these events happen according to destiny.
All the activities that the body is to go through
are determined when it first comes into existence.
It does not rest with you to accept or reject them.
The only freedom you have is to turn your mind inward
and renounce activities there.

Call it Iswara or call it karma - some higher power
will carry on everything in this world according
to the development of the mind of each individual.
If the responsibility is thrown on the higher power
things will go on of their own accord.
The present difficulty is that man thinks he is the doer.
But it is a mistake. It is the higher power
which does everything and man is only a tool.
If he accepts that position he is free from troubles,
otherwise he courts them.

-Ramana Maharshi-

splosh

sekopäinen lintu

Vastasin kysymyksellä siksi että tuo esittämäsi kysymys kuulosti minusta vähän oudolta. Jos ei ole tarvetta materiaalisille asioille niin miksi sitten väkisin kehittää sellaista, taskut tyhjinähän askel on periaatteessa kevyempi.

Kyllä muakin on ehtinyt koko valaistumisbisnes vituttaa ihan huolella ja asenteeni on poukkoillut sinisilmäisestä joogahörhöstä mielen pohjamudissa rypevään kyynikkoon, mutta nykyisin koen että haluaisin löytää jonkinlaisen realistisen keskitien tasapainoon. Uskon terveisiin elämäntapoihin mutta liian korkealentoinen hippiläppä saa mut vielä toisinaan voimaan pahoin.

Turhautuminen ja tylsistyminen kuulunee asiaan. Ne tulee ja menee. Sitäpaitsi tylsyys voi toisaalta olla hyvä merkki - en näkisi että joogaharjoituksessa on kysymys mielen viihdyttämisestä. Tylsyys nousee kun mieli tyhjenee, mutta jos sitä tylsyyttä sietää niin mieli herkistyy ajan myötä ja siitä alkaa löytymään uusia vivahteita.

Yksinäisyyskin riippuu vähän siitä miten asiat mieltää. Joku voi olla jatkuvasti ihmisten ympäröimänä ja kokea itsensä yksinäiseksi ja päinvastoin. Itse elän tällä hetkellä parisuhteessa ja voin sanoa ettei se aina vapauden tunnetta ainakaan edistä tai tue. Wink

SpeedHawk