| Laulelia_ |
|
|
 |
| Liittynyt: 19 Hel 2006 |
| Viestejä: 60 |
| Paikkakunta: Helsinki |
|
|
|
|
 |
|
Niin, mä luulen, että tää on vähän ihmisestä kiinni, ja on olemassa erilaisia itkuja.
Mulla nimenomaan syvimpiä rauhantiloja seuraa usein se, että silmistä valuu kyyneliä, enkä tuolloin koe olevani minkään suuren sokaisevan tunnetilan vallassa vaan nimenomaan selkeässä tilassa. Kyyneleet ovat kiitollisuuden kyyneleitä ja ne valuvat kaikessa rauhassa pitkin poskia, ilman tunnekuohua. Toinen on jos vaikkapa taide-elämyksen tms. kautta kokee jotain syvempää, kyynelhän se silmään pärähtää. Tällä en siis myöskään tarkoita jotain maanista ilotilaa, joka sokaisee.
Sitten on ne tunnekuohu-itkut, jotka ovat asia erikseen. Uskon, että niitäkin on hyvä itkeä pois, jos ne pukkaavat päälle, mutta ei jäädä rypemään niihin enemmäksi aikaa kuin on luonnollista. |
|
