Jooga- ja meditaatiofoorumi :: Näytä viesti

Mahakari

On tämä aika hassua. Vasta nyt luulen tajuavani mitä ystävämme Lanuu tarkoittaa puhuessaan universaalista tietoisuudesta.

Tarkoitat sitä tetoisuuden tilaa, minkä ihminen voi saavuttaa esim. meditaation avulla ja jota kutsutaan nimellä samadhi tai satori, ja jossa minätunne häviää ja tilalle tulee tunne sulautumisesta ympäristöön. Olen huomannut, että sitä kutsutaan myös absoluuttiseksi totuudeksi.

Jos olen oikeassa, niin tämä on jälleen esimerkki siitä, miten valaistumisteollisuuden yleisessä kielenkäytössä jätetään ihmiset tekemään omia johtopäätöksiä ilman, että ns. 'käyttäjätuki' kuuluisi tarjoukseen. Olen samaa mieltä siitä, että tuota mainittua aivojen tilaa voidaan aivan hyvin kutsua 'universaaliksi tietoisuudeksi' - onhan se ihmisyksilön kokema tietoisuuden tila. Ihminen on näin universaalin tietoisuuden tilassa.

Mutta se ei ole se universaali tietoisuus, jota muut tässä keskustelussa tarkoittavat. He tarkoittavat sellaista objektiivista 'värähtelytilaa', joka vallitsee kosmoksessa eräänlaisena yleisenä periaatteena tai energiana, ja joka on yhtä aluton ja loputon kuin koko maailmankaikkeuskin. Tämän käsityksen mukaan ihmisen tietoisuus on ikäänkuin osa tätä samaa 'alkutietoisuutta', tavallaan 'sana joka on tullut lihaksi'. Kuolemassa ihmisen tietoisuus palaa tähän alkutietoisuuteen; hänen yksilöllinen tietoisuutensa lakkaa, mutta sen universaali, kaikkiallinen laatu on edelleen voimassa.

Olenkohan nyt ymmärtänyt teidät oikein? Smile

Lanuu

Pandora

Aivan, tietoisuus on aivan kuin energia, asia jota ei voi nähdä, periaatteessa sen voi aistia, mutta omalla tietoisuuden tasollaan.

Kun ajattelee, tietoisuus vain on, mutta kuinka puhtaasti tietoisuudessa voi elää riippuu siitä, kuinka puhdas ja tiedostava ihminen. Jooga, meditaatio ja muut henkiset harjoitukset avaavat tietoisuutta aivan kuin henkiparannuskin. Ja kun ihminen on valmis universaalinen tietoisuus avautuu ja sen vain tietää elävänsä hieman erilaisessa tietoisuudessa, kuin aikaisemmin.

Käsitän, että universaalinen tietoisuus on niin kutsuttu kanava, jonka avulla voi aistia, kokea ja elää hieman toisenlaista aistimaailmaa, nähdä ja kokea asioita, jotka yleensä luokitellaan ehkä enemmänkin tuonne henkimaailman puolelle.

Mahakari, kyllä se käyttäjätuki tulee, mutta hieman erilaisena kuin ihminen on yleensä tottunut sen saamaan. Ehkä se tulee intuitiona ja ohjauksena universaalisesta tietoisuudesta, jossa me olemme yhtä. Joskus on vaikea puhua sanoilla, koska on olemassa energeettinen kieli, ilmaisu, joka aistitaan tuntemuksilla. Sen vain tietää, mikä on oikein, mikä väärin, mutta koska niille tuntemuksille ei ole sanoja, sitä on vaikea "suomentaa". Ja toisaalta tarvitseeko kaikkea kyetä ilmaisemaan sanoin?

Toivottavasti ei mennyt liian omituiseksi, mutta on vaikea löytää ajatuksilleen sanoja.

Mahakari

Aino varma asia, minkä tietoisuudesta voi sanoa on se, että se syntyy aivoissa. Jos haluaa sanoa jotakin sen lisäksi, on pakko käyttää mielikuvitustaan.

Kun joku puhuu tietoisuudesta, hän melko varmasti tarkoittaa minätietoisuutta eli olion kykyä ajatella omaa tajuisuuttaan. Suurin osa ihmisistä käyttää sanaa tässä tarkoituksessa. Sitä, miten minätietoisuus syntyy aivoissa, ei kukaan tiedä - vielä.

Voidaan esittää sellainen hypoteesi, että minätietoisuus on ikäänkuin kurouma maailmankaikkeudessa vellovasta alkutietoisuudesta, joka on havaitsematon, aineeton ja määrittelemätön. Silloin on pakko kysyä, mikä saa ihmisen esittämään olettamuksen, jonka oikeellisuutta jo lähtökohtaisesti ei voida todistaa. Kaikenlaista voidaan olettaa. Voidaan olettaa, että olioiden tuntema nälkä ilmentää maailmankaikkeudessa vallitsevaa universaalia perusnälkää. Sellaista vain ei ole kuultu oletettavan. Miksi? Siksi, että se ei ole mielenkiintoista narsistiselle ihmismielelle, joka haluaa ajatella maailmankaikkeuden itsensä kaltaiseksi. Minätietoisuus sen sijaan on mielenkiintoinen asia, koska meidän on vaikea kuvitella joskus luopuvamme siitä. Universaali tietoisuus antaa meille mahdollisuuden ulottaa olemassaolomme ihmisiän tuolle puolen. En pysty kuvittelemaan tällaiselle maiilmankaikkeuden yleistietoisuuden idealle mitään muuta käyttöä. Tämä kaikki ei tietenkään lainkaan tarkoita, ettei sellaista alkutietoisuutta voisi olla olemassa. Voi hyvinkin olla, mutta me emme ymmärrä sitä, emmekä pysty käyttämään sitä muuhun hyödylliseen kuin egomme pönkittämiseen.

Jos taas puhutaan minätietoisen ihmisen mahdollisuudesta tajuta olevansa osa kaikkea olevaista, ollaan tekemisissä paljon realistisemman asian kanssa. Nykytieteen valossa jo yksinkertainen päättely kertoo meille, että olemme kaikilta osin täysin universumin tuote, jokaiselta atomiltamme yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Ja mikä parasta, voimme tulla tästä myös tietoisiksi.

Voimme siis olla tietoisia ja tajuisia siten, että minätietoisuus alentuu voimakkaasti tai jopa väliaikaisesti lakkaa, mistä seuraa voimakas tunne sulautumisesta ympäröivään maailmaan - aistimme olevamme osa kaikkeutta. Silloin havaitsemme sen, mikä on totta - nimittäin sen, että olemme osa suurta kokonaisuutta, ja yksilöllisyytemme on ohimenevä, väliaikainen ominaisuus ja mielikuva.

Minätietoisuus on verrattoman hyödyllinen ominaisuus, mutta se on este kokonaiskuvan tajuamiselle. Se aiheuttaa meille virheellisen käsityksen, jonka mukaan olemme itse maailmankaikkeuden keskipiste. Tästä omakeskeisyydestä on hyvin vaikea luopua, kuten kaikki tiedämme.

Oman minän keskeisyydestä ja sen jatkuvuuden vaatimuksesta luopuminen on valaistumisen ehto ja samalla sen toteutuminen. Tarvitaan vain oikea johtopäätös minästä/yksilöllisyydestä/egosta. Johtopäätöksen tekemiseen auttaa minättömyyden konkreettinen kokemus. Tämän kokemuksen hankkimiseen on valmennusohjelmia. Tunnetuinta niistä kutsutaan yogaksi.

Jos minuuden pysyvyydestä luopumisen tuottamalle mielenlaadulle halutaan antaa nimi, niin sehän voisi olla vaikkapa - universaali tietoisuus!

Arvasinkin, että loppujen lopuksi ajattelettekin juuri näin! Very Happy

Aleksi

Onko joku sitä mieltä että aivoissa muodostuva tietoisuus- malli ei selittäisi joitain kokemuksia? Että universaali tietoisuus tms ei olisi selitettävissä aivojen tuotoksena?

Lanuu

Mahakari

Aleksi

Minusta tuntuu että ajatus että tietoisuus on aivoissa ymmärretään helposti vähän hassusti. Normaalisti ihminen kokee jossain määrin olevansa päänsä sisällä, jossa ajattelee ja havainnoi asioita. Kun sitten kuulee että tiedekin todistaa että tietoisuus on aivoissa, tuntuu tämä vahvistavan että näinhän tämä tosiaankin menee, täällähän minä olen. Tuo päätelmä on kuitenkin hieman hassu, jos vähän tarkemmin miettii asiaa.

Se mitä nykytiede ihmisen kokemusmaailman synnystä osaa sanoa, on että maailma missä ihminen elää on vain aivojen luoma kuvajainen. Samoin oma keho, sekä ne aivot, josta käsin tuntee maailmaa kurkkivansa, ovat vain osa aivojen luomaa kokonaiskuvajaista. Minä tässä kaiken keskellä on ihan samaa tietoisuutta kuin tähdet tuolla taivaalla. Miksi ne tähdet tuolla kaukana taivaalla sitten olisivat vain minun aivoissani, jotka taas tuntuvat olevan tässä? No siitä on omakohtaisesti arkielämässä vähän hankala saada kokemusta, mutta lukuisat kokeet ovat osoittaneet että aivoja sopivasti tökkimällä ne tähdet ilmestyvät sinne taivaalle. Tai sopivasta kohtaa nipsaisemalla katoavat sieltä.

Tokihan on todennäköisesti olemassa ihan oikeastikin maailma kaikkine tähtineen ja galakseineen, jossa sinun keho raajoineen ja aivoineenkin seikkailee, mutta ihminen ei ikinä voi päästä suoraan käsiksi siihen, ainoastaan aivojen luomaan tulkintaan siitä. Eli aivot synnyttävät tietoisuuden, mutta ainoat aivot jotka ihminen voi havaita syntyvät tietoisuuteen. Mitä todellisuus ihan oikeasti on, no siitä on kaikenlaisia teorioita, esim että kaikki olisi pohjimmiltaan informaatiota, ykkösiä ja nollia.

Se mitä ihmisen hermosto kykenee tuottamaan, on aika hämmästyttävää. Erilaiset puutteet mitä ihmisen havainnoinnissa voi olla, esim aivovamman seurauksena, ovat minusta melkoisen kiinnostavia. Esim että ei havainnoi mitään mikä on vasemmalla puolella, tai ei kykene erottamaan ihmisiä esineistä, vaikka muuten näkeekin kunnolla. Samoin kaikenlaiset erikoiskyvyt, kuten vaikka että joku autisti osaa kertoa 80 000 vuoden ajalta mille viikonpäivälle mikä tahansa päivämäärä osuu, tai käsittämättömän tarkat kyvyt havainnoida esim näkö- tai kuulohavaintoja. Nuo ovat tietääkseni täysin selitettävissä aivojen prosessointikyvyn tuotoksina, jotka tuottaa järkevän ja loogisen kokemuksen ihmisen tietoisuuteen. Mutta ei niissä sinänsä tarvitse olla mitään sen ihmeellisempää kuin siinä että ihminen havaitsee kirkkaan kesäpäivän maiseman ilman harhakuvia. Tuo on vain niin arkipäiväistä, että siinä ei tunnu olevan mitään ihmeellistä.

Samoin mystiset kokemukset universaalista tietoisuudesta on minusta ihan selitettävissä aivojen tuotoksina. Minun on ainakin hyvin vaikea kuvitella että ihminen voisi kokea jotain, mikä todistaisi mitään mikä on ristiriidassa aivojen luoma tietoisuus- mallin kanssa. Sen sijaan jos ei ole koskaan kunnolla miettinyt tuota mallia, kokemus esimerkiksi minätietoisuuden lakkaamisesta voi tuntua olevan täysin ristiriidassa yleisen maailmankuvan kanssa, että vihdoin ymmärtää jotain ihmeellistä. Jos hahmottaa aivojen tuottaman tietoisuuden ajatuksen, ihan yhtä hyvin voisi ajatella että ”jaahas, elämä voi näköjään olla tällaistakin”. Itse uskon että ihmiset ihan yleisesti kokevat joissain tilanteissa jotain tuon kaltaisia kokemuksia kiinnittämättä niihin sen kummempaa huomiota, tulkitsematta niitä sen ihmeemmin. Jälkeenpäin on ehkä muistikuva rauhasta, hyvin miellyttävästä kokemuksesta. Sensijaan sopivanlaiset johtopäätökset ja ajatusten mukaan lähteminen sitten tuottavat mystisyyden tunteen. Jos pää on täynnä korkealentoisuuksia, eikä ketään selväjärkistä auttamassa, voi pahimmillaan varmaan päätyä vaikka psykoosiin.

Mahakari

Mahakari · Viimeinen muokkaaja, Mahakari pvm Tiistai 03.08.10 13:04, muokattu 1 kertaa