Kirjaudu sisään Rekisteröidy Ohje Käyttäjälista Haku Jooga- ja meditaatiofoorumi Foorumin päävalikko
Joogafoorumi - Keskustelufoorumi joogan ja meditaation harrastajille

Jooga- ja meditaatiofoorumi Foorumin päävalikko » Yleinen keskustelu » Astangasta ja joogasta laajemmin Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5  Seuraava
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe 
LähetäLähetetty: Torstai 19.12.13 23:42 Vastaa lainaamalla viestiä
V
Liittynyt: 25 Hei 2012
Viestejä: 74




Jaa, sellaista. Jatketaan silti. En ymmärrä miksi on tarpeellista puskea asanaa ja pranayamaa 10-20 vuotta ennen kuin voi edes istua meditaatioon. Mutta jokaisella saa tietysti olla oma näkemys asiasta, voin hyvin olla väärässä.

Hienoa että hyppäsit mukaan ketjuun SatuR! Jos olet siis tehnyt lähes päivittäin 12 vuotta treeniä joka vaatii keskittymistä, keskittymisesi on varmasti jo varsin hyvä. Sanoit että: "Mulle oli selvää alusta asti jonkinlaisella teoreettisella tasolla että astanga on henkinen harjoitus..." Mikä sinulle on hengellisyyttä? Etsitkö jotain? Mitä luulet/haluat että saavutat joogalla?

En todellakaan ymmärrä välinpitämättömyyttä tai vihamielisyyttä teoriaa ja filosofiaa kohtaan. Pistetään siis peliin vähän filosooofiaaa Smile heh heh... Jos lähden suunnistamaan metsään (eli vertauskuvallisesti siihen kuka olen Smile ), tarvitsen luultavasti kartan. Tai näin minä ainakin ajattelen kun lähden maastoon jota en vielä oikein tunne. Teoria ja filosofia on kartta. Se ei ole oikea metsä, oikea kokemus. Tiedän että pelkkä kartta ei vie ketään mihinkään. Mutta toisaalta, ilman karttaa eksyn melko varmasti. Tai jos en eksy, matka kestää tarpeetoman kauan. Tai, pahimmassa tapauksessa, en edes ikinä pääse perille. Ainakin joudun useille täysin turhille sivupoluille. Rämpimään suolla, kun kartan omaavat kiertävät upottavat paikat. En näe mitään jaloa tai ylevää siinä, että pusketaan väkisin ilman karttaa, jopa laput silmillä, kaikin voimin ympäri metsää. Ja vielä uhotaan päälle, että näin se homma menee, pojat ja tytöt Smile Kärjistän, mutta ymmärtänette pointin.

Toki kartan kanssa voi myös eksyä, mutta kartan avulla mahdollisuudet selviytyä matkasta yksinkertaisesti kasvaa suuresti. Ja kun matka on tehty, kartan voi heittää pois. Jos tuntuu että matka ei olekaan vielä lopussa, tässä ei ollut kaikki (mistä noi oikein puhuu?), voi etsiä uuden kartan. Ei ole mitenkään kummallista tai väärää että oppilaat saavat oppia monelta opettajalta, monista perinteistä. Itse asiassa näen, että se on tärkeää ja sitä korostetaan traditioissa jotka ovat tarpeeksi tietoisia omista vahvoista ja heikoista puolistaan. Eli aikuisissa traditioissa.
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Torstai 19.12.13 23:51 Vastaa lainaamalla viestiä
Kim
Liittynyt: 22 Jou 2007
Viestejä: 1492
Paikkakunta: Helsinki




V kirjoitti:
En ymmärrä miksi on tarpeellista puskea asanaa ja pranayamaa 10-20 vuotta ennen kuin voi edes istua meditaatioon...

En todellakaan ymmärrä välinpitämättömyyttä tai vihamielisyyttä teoriaa ja filosofiaa kohtaan. Pistetään siis peliin vähän filosooofiaaa Smile heh heh...
...
Mutta toisaalta, ilman karttaa eksyn melko varmasti. Tai jos en eksy, matka kestää tarpeetoman kauan. Tai, pahimmassa tapauksessa, en edes ikinä pääse perille. Ainakin joudun useille täysin turhille sivupoluille. Rämpimään suolla, kun kartan omaavat kiertävät upottavat paikat. En näe mitään jaloa tai ylevää siinä, että pusketaan väkisin ilman karttaa, jopa laput silmillä, kaikin voimin ympäri metsää...


Mulle tuo, että ensin pitää pystyä vetämään kroppa umpisolmuun, istumaan täyslootuksessa jne. ennenkuin kannattaa edes alkaa meditoimaan tai saatika, että se oikeasti onnistuisi, on aina kuulostanut aika paksulta, perusteettomalta. "Miksi?", on hyvä kysymys. En usko, että olen törmännyt tähän mielipiteeseen muualla kuin astangassa, liekö Joisin suusta.

Tunnen henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin meditoineet tai tehneet minkäänlaista joogaharjoitusta ja ovat ekalla meditaatioretriitillään tulleet oivallukseen. Varsinaisella oivalluksella/valaistumisella ei ole mitään tekoa suoranaisesti minkäänlaisen joogaharkan kanssa. Toki, meditointi, sisäisten elementtien tunteminen siihen jossain mielessä valmistaa tai vie mutta minun käsitykseni mukaan mikään harjoitus ei suoraan tulosta valaistumista. Karminen puhdistuminen onkin sitten toinen asia mutta siinäkään en pidä asanoita ja pranayamaa tärkeimpänä menetelmänä saatika sitä, että pitäisi pystyä vetämään kroppansa solmuun voidakseen aloittaa meditoimisen. Mutta toki(!), jälleen, joku saa puolestani näin toimia jos niin parhaaksi katsoo.

Missäs kohtaa sä sitä välinpitämättömyyttä ja vihamielisyyttä teoriaa kohtaan näit? Ei nyt vedetä noin äärimmäisiä johtopäätöksiä kuitenkaan Wink

Nykyisin on jossain määrin yleistä dissata perinteitä, opettajia... tuntuu, että mitä tahansa järjestäytynyttä toimintaa, eikä tällaisten ihmisten kanssa pääse jutussa oikein minnekään eteenpäin kun kaikki on niin mahdottoman yksioikoista. Se on suossa seisomista se ja se näkyy naamastakin.

Olen itse saanut oppia monilta opettajilta monista perinteistä ja koen sen pelkästään rikkautena. En ole varsinaisesti opiskellut klassikoita tai filosofioita koskaan vaikka toki olen lukenut paljon. Sen mitä olen lukenut on kohdistunut ei yhteen vaan useampaan viitekehykseen. Olen ottanut ikään kuin yleishajua eri opeista ja sen olen tehnyt soveltamalla lukemiseen tapaa meditoida sitä mistä tekstissä puhutaan.

Kirjoitin joskus blogissani:

A good way to read a spiritual book is to read it with one's whole being, not just with the mind. When one reads such a book meditatively, carefully, letting each word-pointer resonate in one's whole body, then the book and it's teachings come alive. In this way the book becomes a true pointer and a bridge to the explained experience itself, not merely a story.


Hitsi, kun se Harvardin proffakin olisi näin ne kaikki kirjansa lukenut Smile

_________________
Open Heart
http://www.openheart.fi
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla

LähetäLähetetty: Perjantai 20.12.13 03:18 Vastaa lainaamalla viestiä
birendra
Liittynyt: 31 Lok 2003
Viestejä: 213




Laitan minäkin nyt lusikkani tähän soppaan. Kiva että täällä on viime aikoina ollut taas järkevää keskustelua. Tiedoksi näin etukäteen etten yritä tässä vittuilla, vaan ihan vain tuoda omaa tietämättömyyttäni esille, ja pikkasen ehkä kasvattaa ymmärrystäni.

SaruR kirjoitti:
käsitykseni mukaan asanaharjoituksessa kun käytetään hengitys+bandhat+drishti -metodia, tuloksena on/tarkoituksena on kehittää pratyahara - sitten dharana - ja dhyana.


ilpo kirjoitti:
Tänään Pratyahara oli todella mielenkiintoinen kun sitä purettiin.


Kysyisin siis tästä pratyahara-käsitteestä. Itse kun olen saanut oppini lähinnä istumameditaatiota korostavista koulukunnista niin mulle on muodostunut käsitys että pratyahara tarkoittaa mielen vetäytymistä pois aistihavainnoista ja näin ollen pidemmän päälle myös kehotietoisuuden (ainakin osittaista) menettämistä. Tämä mielen kääntyminen sisäänpäin mahdollistaa sitten dharanan jne.

Oma kokemukseni menee myös saman kaavan mukaan että pranayama johtaa yllä kuvattuun pratyaharaan. Ja tuntuu että tällaisen tilan saavuttaminen kesken asanasarjan voisi pahimmassa tapauksessa johtaa sairaalareissuun Smile

Miten pratyahara siis ymmärretään astangassa ja miten se yhdistetään asanaharjoitukseen? Tietenkään en tässä kysele yksityiskohtaisia metodeja, mutta ainakin jotain yleistä käsitystä.

_________________
Darkness only hurts itself.
On vain olemassa yksi.

I am he as you are he as you are me and we are all together. - Beatles
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Perjantai 20.12.13 10:21 Vastaa lainaamalla viestiä
SatuR
Liittynyt: 16 Nov 2009
Viestejä: 18




Heippa!

Vastaan kaikille samassa postissa.

En ehkä ole lukenut koko ketjua kunnolla, mutta missä on väitetty ettei istumista voisi aloittaa ennen kuin on opiskellut 10-20v? Mitenniin se olisi Gurujin suusta!?!? Tuo ajatus että "pitää vääntää itsensä solmuun ennen kuin voi alkaa mietiskellä" on nyt taas ihan täysi väärinkäsitys. Istumisen voi aloittaa samantien. Perinteisesti astangaa opetettaessa jollekin täysin aloittelijalle joka tulee elämänsä ekaa kertaa tunnille, opetan hengityksen ja bandhat, aurinkotervehdykset, ja loppuasennoista kolme viimeistä joihin kuuluu istuminen padmasanassa/tai aloittelijalle se nyt yleensä risti-istunnassa istuminen lattialla. (Ja noihin asanoihin kuuluvat katseen kohdistuspaikat eli drishtit). Jo ensimmäisestä harjoituksesta lähtien harjoituksen lopussa istutaan (risti-istunnassa/myöhemmin luultavasti onnistuu padmasana) ja hengitetään, keskitytään hengitykseen, bandhoihin ja drishtiin. Siinä voi itse kukin istua niin kauan kuin tahtoo.

Pratyahara. Ehkä Ilpo tulee purkamaan tuota pratyaharaa myös. Itse yritin selittää miten pratyaharaa harjoitetaan asanaharjoituksessa. En tiedä, onko sitä mahdollista selittää ilman että kokeilee harjoitusta itse? No yritän vielä kerran. Hengitys johtaa liikettä – jokaisella liikkeellä on joko sisään-tai uloshengitys, Hengitys koko asanaharjoituksen ajan on tasaista, sisään- ja uloshengitykset yhtä pitkät. Lisäksi keskitytään bandhoihin (lihas/energialukkoihin jotka opit astangaopettajalta). Ja jokaisella liikkeellä/asennolla on oma drishtinsä, kohta johon katse kohdistetaan tuon liikkeen aikana (esim. padmasanassa istuessa nenänpäähän). Kun koko harjoituksen ajan katse kohdistetaan asianmukaiseen drishtiin, keskitytään tasaiseen hengitykseen, huomio alkaa kääntyä väistämättä sisäänpäin – jos asanoita tekee oman hengityksen tahdissa ja keskittyy hengitykseen ja drishtiin, eikä esim. katsele ympärillen, kuuntele mitä ulkona tapahtuu, ym – silloin asanaharjoitus on keskittymisharjoitusta.

Mä en osaa määritellä pratyaharaa, dharanaa ja dhyanaa koska en koe olevani sen tason asiantuntija, että voisin 100% varmuudella sanoa mikä on mitäkin ja mitä olen itse kulloinkin kokenut. Sanoisin että pratyaharaa opetellaan/harjoitellaan hengitys/bandhat/drishti –metodilla. Metodihan itsessään ei tietty ole pratyaharan tila Smile Ja tuli mieleen kysymys – tarkoittaako kehotietoisuuden menettäminen sitä ettei enää "huomaa" oman kehonsa olemassa oloa vai sitä ettei identifioi sen kehon kanssa?

Mulla on sellainen olo, ja voin olla väärässä, Kim, että katsot esim. käsitettä "tarkkaavaisuus" oman traditiosi ja omien tarkkaavaisuusharjoitustesi kautta, ja siksi sinun on vaikea ymmärtää että tarkkaavaisuutta voi harjoittaa myös asanaharjoituksessa. Mikä tahansa metodi on kuitenkin vain metodi, istumameditaatiotekniikatkin ovat vain tekniikoita, tekniikka ei ole itse meditaatio kuten itsekin taisit mainita. Asanat voivat olla keskittymisharjoitusta/tarkkaavaisuusharjoitusta ihan yhtä hyvin kuin tyynyllä istuminen. Asanoilla itsellään, sillä mihin ns. solmuun itsensä vääntää, ei keskittymisen kannalta ole merkitystä. Asanaharjoituksessa haaste on myös siinä, kuinka keskittyy hengitykseen, bandhoihin ja drishtiin myös haastavassa ja vaikeassa asanassa. Istuminen ja keskittyminen on mulle huomattavasti helpompaa kuin se että keskityn silloin kun teen vaikeaa asanaa. (Jos se nyt koskaan "helppoa" on)

Tuo että heitin että 12 v harjoiteltua tuli tietynlainen kokemus, selitin sen ehkä täysin väärin ja siitä voi tulla vääränlainen käsitys astangaharjoituksesta. Yritin selittää usein toistettua Gurujin lausahdusta "do your practice and all is coming".12 vuoden jälkeen mulla on tietynlainen henk. koht kokemus siitä että tämä metodi toimii, että "all is coming", se että mun opettajat ovat opettaneet tätä traditiota ja tavallaan odottaneet oppilaansa harjoittelevan ja harjoittelevan ja uskovan siihen, että vaikka alkuvaiheessa ei oppilaalla ole kenties minkäänlaisia todisteita siitä että metodi toimii, siihen on vain luotettava, ja sitten jossain vaiheessa tajuaa että no sehän toimiikin. Usein sanotaan että astangan teoriaa/metodia/periaatetta ei voi ymmärtää ennen kuin itse harjoittelee, ja sitten kun on harjoitellut aikansa, metodi/teoria on itsestäänselvä. Yritin lähinnä korostaa sitä että parin astangatunnin jälkeen oppilaalla voi olla tietynlainen kokemus tai käsitys (esim. "tuo on vain jumppaa") mutta 12 v. jälkeen jotkut asiat jotka alkuvaiheessa kuulostivat hyvin teoreettisilta, olen kokenut ne selkeästi omassa harjoituksessani. 20 vuoden tai 30 vuoden tai 40 vuoden harjoittelun jälkeen kokemustasoni on todennäköisesti aivan toinen. Eli se, että käy muutamalla astangatunnilla tai lukee pari kirjaa ei itse asiassa kerro tästä traditiosta yhtään mitään, tätä ei ymmärrä kuin harjoittelemalla.

Tottakai kenelle tahansa voi tulla jonkinlainen kokemus tietoisuudesta tms. vaikka ensimmäisellä meditaatiotunnilla. Mutta kuinka tuosta kokemuksesta tulee jatkuva tila? Harjoittelemalla.

Filosofian tutkiminen on mielestäni oleellinen osa harjoitusta ja se on osa astangaharjoitusta. Karttavertaus on erittäin osuva. Lisäksi yama & niyaman tutkiminen ja harjoittaminen käytännössä on mielestäni ehdottoman tärkeä osa harjoitusta ja sehän on siis tärkä osa myös astangaharjoitusta. Jos olisimme kaikki valaistuneita, tai olisimme ymmärtäneet että kaikki on yhtä, tai olisimme Itse-tietoisia (millä nimellä sitä nyt halutaankin kutsua tai ollaanko dualistisia vaiko ei), eettiset ohjeet eivät olisi tarpeellisia koska toimisimme automaattisesti tuosta valaistuneesta tilasta. Kun meistä kukaan ei kuitenkaan vielä sitä tilaa ole ymmärtänyt tai ole siinä tilassa jatkuvasti, meitä hallitsee edelleen ego, ja siksi tarvitsemme sellaisia eettisiä ohjeita kuten yama & niyama.

Astangajoogan asanaharjoitus on, paitsi terapeuttinen, puhdistava, yms. myös erittäin hyvä keino taltuttaa egoa. Ja kun tehdään tiettyä sarjaa asanoita, joissa on mukana sellaisiakin asanoita joita ei yhtään huvittaisi tehdä – se purkaa tottumuksia, ja samskaroita. Jos asanaharjoituksessa tekee mieli luovuttaa heti kun vaikea asana ei onnistu ensimmäistä kertaa – teenkö näin myös jokapäiväisessä elämässäni, luovutan heti jos jokin asia tuntuu vaikealta? Kun reagoin tietyllä tavalla johonkin asanaan (pelko/halu luovuttaa/tarve puskea kivun läpi vaikka opettajakin sanoisi että rauhoitus nyt) – mitä se kertoo omista tottumuksistani ja tavoistani (samskarat)? Miten se, mitä kokee asanaharjoituksessa, heijastuu muuhun elämään? Harjoitanko ahimsaa asanoita tehdessäni itseäni kohtaan – entä miten ahimsa toteutuu jokapäiväisessä elämässäni? Harjoituksessa nousee esille tunteita – kuinka käsittelen nuo tunteet, takerrunko niihin vai ymmärränkö antaa niiden nousta ja mennä omia menojaan, ymmärränkö mistä nuo tunteet nousevat, ja etten identifioi tunteiden kanssa? Asanat ovat metodi, ei itsetarkoitus. Keho on meille annettu harjoitusväline.

Astangan varsinainen pranayamaharjoitus sisältää paljon kumbhakaa ja sitä opeteltaessa on oltava mm. bandhoista tietynlainen ymmärrys, joka taas tulee vuosien asanaharjoituksen kautta. Ja toisaalta on puhdistettu nadeja 2-sarjaa harjoittamalla. Kuitenkin "helpompaa" "pranayamaa", esim. vuorosierainhengitystä, voidaan alkaa harjoitella jo melkein alusta asti. Esim. juuri istuessa jokaisen harjoituksen lopussa padmasanassa, tai voihan sitä harjoittaa erikseenkin erillisessä istumisharjoituksessa.

Näin siis astangaharjoituksessa, kun sitä tehdään sen perinteen mukaan jota Mysoressa opetetaan (kaikkihan eivät suinkaan niin tee, jokainen kuntosalin "astangatunti" ei taida olla kuitenkaan astangaa), ovat mukana yama & niyama (esimerkiksi ahimsa jne. tutkiskelu käytännössä omassa toiminnassaan, pyhien kirjoitusten lukeminen), asana, pranayama, aiemmin mainitsemallani tekniikalla joka asanaharjoituksessa keskittymisen harjoittelu joka johtaa pratyaharaan – dharanaan – dhyanaan ja lopulta samadhiin. Ta-daa: kaikki Patanjanlin 8 angaa! :0 Tuon periaatteen yksinkertaisuus on monille hämmentävä ja vaikea uskoa: se että astangassa tosiaan on kaikki tarpeellinen, jos sitä harjoittaa traditionaalisesti päivittäin vuosien, vuosikymmenien ajan. Sitä ehkä tarkoitin tuolla 12-v. harjoittelukommentillani... tuli sellainen olo että niin, tämä tosiaan toimii JUST niin kuin opettajani ovat alusta asti sanoneet.

En tarkoita etteiko voisi tai kannattaisi tutkia muitakin traditioita. Tai ainakin olla avoin niiden opetuksille.

Ps. kysymykseen että mistä tiesin astangan olevan henkinen harjoitus – koska opettajani alusta asti teki selväksi, että kyseessä on muutakin kuin liikunta. Toisaalta se että teoriatasolla puhuu harjoituksesta henkisenä, ja se miten itse ajan kuluessa ymmärtää "henkisen" – nekin ovat kenties eri asioita...
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Perjantai 20.12.13 13:48 Vastaa lainaamalla viestiä
V
Liittynyt: 25 Hei 2012
Viestejä: 74




Kiitos tekstistä SatuR. Kommentoin siitä muutamaa kohtaa. Joo, Kim, taisin olla hieman äärimmäinen, mutta minkäs teet kun ei ole keskitie oikein hallussa vielä... Very Happy

SatuR sanoi:

Lainaus:
Jos olisimme kaikki valaistuneita, tai olisimme ymmärtäneet että kaikki on yhtä, tai olisimme Itse-tietoisia (millä nimellä sitä nyt halutaankin kutsua tai ollaanko dualistisia vaiko ei), eettiset ohjeet eivät olisi tarpeellisia koska toimisimme automaattisesti tuosta valaistuneesta tilasta. Kun meistä kukaan ei kuitenkaan vielä sitä tilaa ole ymmärtänyt tai ole siinä tilassa jatkuvasti, meitä hallitsee edelleen ego, ja siksi tarvitsemme sellaisia eettisiä ohjeita kuten yama & niyama.


Ensinnäkin, kartan käytöllä tarkoitan juuri sitä että tällainen "millä nimellä sitä nyt halutaan kutsua" epämääräisyys saadaan kitkettyä pois. Mitä sinusta tarkoittaa valaistuminen? Mistä perinteestä termi valaistuminen on ensinnäkin peräisin? Mistä voit tietää että kukaan täällä ei ole valaistunut? Miten voit tietää että valaistuneet ihmiset toimivat aina eettisesti? Kuka määrää eettiset standardit? Miten sinä voit tietää mikä on eettistä valaistuneelle jos et ole valaistunut? Miten voit niputtaa "kaikki on yhtä", Itse tietoisuuden ja dualismin samaan? Minusta kuulostaa että ne ovat eri asioita. Mitä jos nämä kaikki ovatkin eri oivalluksia jotka seuraavat eri metodein tehtyjä harjoituksia? Juuri tämän vuoksi, kartat haltuun.

Lainaus:
Astangajoogan asanaharjoitus on, paitsi terapeuttinen, puhdistava, yms. myös erittäin hyvä keino taltuttaa egoa.


Voi olla. Terapeuttisuus ja puhdistuminen ovat varmasti hyviä asioita. Minulla on vain n. kahden vuoden kokemus astangasta (eka sarja), sen jälkeen siirryin muihin opetuksiin. Ei minulla ole mitään astangaa vastaan, kelpo harjoitus. Mutta paras keino "taltuttaa" ego on oivaltaa että sellaista asiaa kuin ego ei ole koskaan ollut olemassa minään muuna kuin ajatuksena josta pidät kiinni. Joten mikäli puhutaan egottomuuden oivaltamisesta, jos tämä on se valaistuminen, siihen on monia täsmä harjoituksia jotka toimivat. Yritän riisua turhaa mystiikkaa tämän asian ympäriltä. Kun oivallat sen että et ole egosi, puhdistuminen ja terapeuttisuus saa aivan uuden tarkoituksen. Siksi yritän kysellä ihmisiltä mitä he henkisyydellä oikein tarkoittavat.

Lainaus:
se että astangassa tosiaan on kaikki tarpeellinen, jos sitä harjoittaa traditionaalisesti päivittäin vuosien, vuosikymmenien ajan.


Jos koet näin, hienoa. Ymmärtääkseni astangan 8 sarja mistä puhutte on peräisin Patanjalin joogasutrista. Sutrat kertovat että tie johtaa samadhiin nimeltä Kaivalya. Se on sanskritia ja tarkoittaa kirjaimellisesti jotakuinkin "yksin", "eristyneisyys". Eli tietoisuus ilman mielen liikkeitä, tietoisuus yksin. Toisin sanoen, Purusha. Jooga sutrat ovat nimenomaan Samkhyaa. Jooga ja samkhya menevät käsi kädessä. Toinen antaa toiselle harjoitukset jotka johtavat kokemukseen, toinen kartan siitä miten kokemukseen/kokemuksiin päädytään ja mitä ne ovat. Samkhyasta voidaan liikkua advaita vedantan tai tantrisen shaivismin suuntaan. Tai buddhalaisuuteen tai jonnekin muualle. Tai jäädä siihen. Kuka mihinkin tuntee vetoa. Mutta esim. joissakin buddhalaisuuden muodoissa ei anneta painoa "tietoisuudelle yksin", koska se nähdään vielä tietämättömyydeksi eikä se ole harjoituksen päämäärä, päätepiste.
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Perjantai 20.12.13 15:01 Vastaa lainaamalla viestiä
Kim
Liittynyt: 22 Jou 2007
Viestejä: 1492
Paikkakunta: Helsinki




V kirjoitti:
Kiitos tekstistä SatuR. Kommentoin siitä muutamaa kohtaa. Joo, Kim, taisin olla hieman äärimmäinen, mutta minkäs teet kun ei ole keskitie oikein hallussa vielä... Very Happy

Mutta paras keino "taltuttaa" ego on oivaltaa että sellaista asiaa kuin ego ei ole koskaan ollut olemassa minään muuna kuin ajatuksena josta pidät kiinni. Joten mikäli puhutaan egottomuuden oivaltamisesta, jos tämä on se valaistuminen, siihen on monia täsmä harjoituksia jotka toimivat. Yritän riisua turhaa mystiikkaa tämän asian ympäriltä. Kun oivallat sen että et ole egosi, puhdistuminen ja terapeuttisuus saa aivan uuden tarkoituksen. Siksi yritän kysellä ihmisiltä mitä he henkisyydellä oikein tarkoittavat.


No kylläpä sitä itsenikin välillä jostain raivohulluuden tunnetilasta löytää, että no problemo, heehehehe Wink

Tuo mitä V sanoo valaistumisesta egottomuutena tai kuten minä tykkään sanoa minättömyytenä niin tarkkaavaisuus on yksi, meditatiivinen täsmä keino juuri siihen. Olen tässä sessiossa purkanut tämän auki siten kuin itse asian ymmärrän ja kuten sitä opetan: http://www.youtube.com/watch?v=mD_uBUqrfzc

Mitä valaistumiseen tulee niin asia ei todellakaan ole niin etteikö ihan tässä meidän yhteiskunnassa olisi heränneitä ihmisiä. Mulla on kännykkäni muistiossa noin 10 valaistuneen numeroa, joista puolet on suomalaisia. Ystäväni kertoi tietävänsä pelkästään Tampereen seudulta parikymmentä herännyttä, jotka kuuluvat (muistaakseni) Itsekyselijät-porukkaan. En nyt tarkoita floodata tätä ketjua omalla propagandallani mutta pidin juuri äskettäin aiheesta puheen: http://www.youtube.com/watch?v=7cJIieGAUIs

Toki valaistuminen voidaan määrittää eri tavoin. Minä puhun valaistumisesta kun tapahtuu oivallus, että minää ei ole olemassa itsenäisenä muista erillisenä entiteettinä. Näin tapahtuu oivallus minättömyydestä ja itsensä tunteminen absoluuttina syntyy. Toinen termi mitä käytän on vapautuminen, skt. mukti/moksha. Sillä tarkoitan kaikkien henkilökohtaisten karmojen neutraloitumista. Myös herääminen voi saada aikaan karmojen voimallista puhdistumista mutta kaikkien karmojen poistumista heräämishetkellä (tai sitä seuraavassa samadhi-jaksossa, jos sellainen tulee) en usko tapahtuneen koko maailmanhistoriassa montaa kertaa. Valaistuminen ja karma shuddhi usein sekoitetaan tai niiden luullaan tarkoittavan samaa asiaa.

Satun esittämä käsitys siitä, että valaistunut henkilö olisi automaattisesti virheetön ja täydellinen kaikin puolin, on siis minun näkemäni ja kokemani mukaan haaveellinen käsitys. Se lienee kuitenkin varsin yleinen kela, minä ainakin ajattelin niin pitkään. Viimeisten useiden vuosikymmenten aikana moni joogi, swami, roshi ja rinpoche on kuitenkin demonstroinut toisin. Lehtolapsia on siitetty, rahoja viety, kamaa ja viinaa vedetty, oppilaiden vaimoja narrattu sänkyyn ja rollsroisseja ostettu, useampi. Ja siis ihan oman pitkän perinteensä valtuuttamien opettajien toimesta. Noissa kohdin olisi monesti ollut etiikalla käyttöä Smile No, tosiasiassa tässä ei ole mitään hauskaa koska tuollainen toiminta henkisen opettajan puolesta on mielestäni pahinta mitä ihminen voi itselleen tai toisille tehdä.


Viimeinen muokkaaja, Kim pvm Perjantai 20.12.13 18:00, muokattu 1 kertaa

_________________
Open Heart
http://www.openheart.fi
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla

LähetäLähetetty: Perjantai 20.12.13 15:46 Vastaa lainaamalla viestiä
SatuR
Liittynyt: 16 Nov 2009
Viestejä: 18




Hei!

V – käsitit väärin tai ilmaisin itseni väärin, mainitsin ei-dualistisia ja dualistia käsitteitä samassa lauseessa siksi että just eilen facebookin joogaryhmän keskustelussa (josta tämäkin ketju kai sai alkunsa?) mulle tuli hyvin selväksi vain se että olemme melkoisessa käsiteviidakossa, osa puhui joogasta "unionina" eli "kaikki on yhtä". Yritin piipittää siellä joukossa että eikö kuitenkin Patanjalin näkemys ole dualistinen – purusha vs. prakrti, mutta vastaukseksi yleensä tuli että "kaikki on yhtä! kaikki on joogaa" eli olen sun kanssa nimenomaan samaa mieltä, että heittelemme termejä aika kevyin perustein. Lisäksi minulla on Mysoressa Intiassa filosofian opettaja jonka tausta on vishishtadvaita.

Jos joku sanoo "minä olen valaistunut" – kun Kim kirjoittaa "minä puhun valaistumisesta kun tapahtuu oivallus, että minää ei ole olemassa itsenäisenä muista erillisenä entiteettinä" – jos joku siis sanoo lauseen "minä olen valaistunut", onko hän silloin todella oivaltanut että "minää ei ole olemassa itsenä muista erillisenä entiteettinä"? Tai jos on oivaltanut että " sellaista asiaa kuin ego ei ole koskaan ollut olemassa minään muuna kuin ajatuksena josta pidät kiinni" – eikö kuitenkin ego ole se joka sanoisi että "minä olen valaistunut"? Toisaalta, voinko minä määritellä, kuka on valaistunut jos en itse ole vielä oivaltanut, etten ole egoni. Siis en ole todella sitä oivaltanut kokemuksena. Voin lukea sen tästä paperilta, mutta en sitä voi väittää kokeneeni ainakaan muuten kuin hyvin hetkellisesti.

Eli V – kuinka kommentoisit Kimin määritelmää "minä puhun valaistumisesta kun tapahtuu oivallus, että minää ei ole olemassa itsenäisenä muista erillisenä entiteettinä"?

Kim kirjoitti:
"Satun esittämä käsitys siitä, että valaistunut henkilö olisi automaattisesti virheetön ja täydellinen kaikin puolin, on siis minun näkemäni ja kokemani mukaan haaveellinen käsitys. Se lienee kuitenkin varsin yleinen kela, minä ainakin ajattelin niin pitkään. Viimeisten useiden vuosikymmenten aikana moni joogi, swami, roshi ja rinpoche on kuitenkin demonstroinut toisin. Lehtolapsia on siitetty, rahoja viety, kamaa ja viinaa vedetty, oppilaiden vaimoja narrattu sänkyyn ja rollsroisseja ostettu, useampi. Ja siis ihan oman pitkän perinteensä valtuuttamien opettajien toimesta. Noissa kohdin olisi monesti ollut etiikalla käyttöä Smile No, tosiasiassa tässä ei ole mitään hauskaa koska tuollainen toiminta henkisen opettajan puolesta on mielestäni pahinta mitä ihminen voi itselleen tai toisille tehdä."

Kysyisin: jos on ymmärtänyt että "minää ei ole olemassa itsenäisenä muista erillisenä entiteettinä", siis todella sen ymmärtänyt, voiko sitten käyttäytyä noin?

Olen kenties ajatellut että kun kaikki karma on "palanut loppuun", ei ole tarvetta enää olla ihmiskehossa = tuo on valaistuminen, moksha: vapautuminen jälleensyntymien ketjusta. Eli valaistuneella ihmisellä ei olisi tarvetta syntyä enää ihmiskehossa.

Ja kuinka määritellään samadhi, kun Patanjali mainitsee sekä samprajnata että asamprajnata samadhin? Kiitos!

Ja vielä: V kirjoitti "Mitä jos nämä kaikki ovatkin eri oivalluksia jotka seuraavat eri metodein tehtyjä harjoituksia?" - entä jos itse HALUAISIN ei-dualistisesti uskoa että "kaikki on yhtä", vaikken olekaan sitä kokenut? Niin miten oma filosofiani sitten määritellään jos kyseessä on vain halu uskoa kaiken yhteyteen?

Olen muuten lukenut jonkin verran lisäksi Krishnamurtia Laughing

Eli onko pakko valita, jos en ole varma uskonko Patanjalia, vishvishtavaita-filosofianopettajaani, vai Krishnamurtia?


Viimeinen muokkaaja, SatuR pvm Perjantai 20.12.13 16:19, muokattu 3 kertaa
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Perjantai 20.12.13 15:51 Vastaa lainaamalla viestiä
Jorn Döner
Liittynyt: 04 Hei 2011
Viestejä: 208




Kiitos Kim valaisevasta kirjoituksesta. Tuli opettajien ja gurujen sekoiluista mieleen, että ehkä asiassa on myös valoisa puoli. Ainakin oppilaat näkevät, että inhimillisiä ihmisiä tässä kaikki ollaan loppupeleissä. Ja oppivat myös sen, että loppujenlopuksi kaikki ovat vastuussa omasta itsestään. Sokealla uskolla auktoriteetteihin on tässä maailmassa saatu aikaan niin paljon pahaa ettei ole tosikaan. Mestareilta kannattaa ottaa oppi vastaan, mutta kuunnella oman järjen ja sydämen ääntä siinä vaiheessa kun hommat tuntuvat menevän överiksi.
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Perjantai 20.12.13 15:55 Vastaa lainaamalla viestiä
SatuR
Liittynyt: 16 Nov 2009
Viestejä: 18




Jorn Döner kirjoitti:
Kiitos Kim valaisevasta kirjoituksesta. Tuli opettajien ja gurujen sekoiluista mieleen, että ehkä asiassa on myös valoisa puoli. Ainakin oppilaat näkevät, että inhimillisiä ihmisiä tässä kaikki ollaan loppupeleissä. Ja oppivat myös sen, että loppujenlopuksi kaikki ovat vastuussa omasta itsestään. Sokealla uskolla auktoriteetteihin on tässä maailmassa saatu aikaan niin paljon pahaa ettei ole tosikaan. Mestareilta kannattaa ottaa oppi vastaan, mutta kuunnella oman järjen ja sydämen ääntä siinä vaiheessa kun hommat tuntuvat menevän överiksi.


Jepjep. Oletko lukenut kirjaa The Guru Papers: Masks of Authoritarian Power (Joel Kramer & Diana Alstad)?
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Perjantai 20.12.13 15:59 Vastaa lainaamalla viestiä
Jorn Döner
Liittynyt: 04 Hei 2011
Viestejä: 208




SatuR kirjoitti:
Jorn Döner kirjoitti:
Kiitos Kim valaisevasta kirjoituksesta. Tuli opettajien ja gurujen sekoiluista mieleen, että ehkä asiassa on myös valoisa puoli. Ainakin oppilaat näkevät, että inhimillisiä ihmisiä tässä kaikki ollaan loppupeleissä. Ja oppivat myös sen, että loppujenlopuksi kaikki ovat vastuussa omasta itsestään. Sokealla uskolla auktoriteetteihin on tässä maailmassa saatu aikaan niin paljon pahaa ettei ole tosikaan. Mestareilta kannattaa ottaa oppi vastaan, mutta kuunnella oman järjen ja sydämen ääntä siinä vaiheessa kun hommat tuntuvat menevän överiksi.


Jepjep. Oletko lukenut kirjaa The Guru Papers: Masks of Authoritarian Power (Joel Kramer & Diana Alstad)?


En, kandeisko lukea? Mitä kirja noin pääpiirteittäin käsittelee? Tykkään kirjasuosituksista. Smile
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Perjantai 20.12.13 16:13 Vastaa lainaamalla viestiä
ilpo
Liittynyt: 14 Huh 2005
Viestejä: 669
Paikkakunta: Helsinki




Mulle tuli tunne että täällä tää hilluminen piponväristä alkoi taas. Mentiinköhän me jo sen pisteen ohi jossa yksinkertaisesti jotkut voisivat hyvin hypätä kyydistä? Tarkoitan että nyt näen koko ajan kirjoitusten joukossa, hienovaraisesti kylläkin, pientä mutta jatkuvaa selvittämistä siitä miten se oma harjoitus on kyllä vähän parempi kuin muut harjoitukset, että siinä missä joku jooga päättyy, toinen meditaatio vasta alkaa.

Mä oon nähnyt että jos ihminen pystyy olemaan hyvin avoimessa tilassa, kokea itsensä onnelliseksi, kokea erillaisia inspiraatiota esim. kehittää piirustuskykyään. Laittaa musiikin päälle ja kuunnella sitä, tuntea sen herkkyys ja mennä siihen sisään. Rakastaa perhettään ja olla onnellinen että saa lähteä töihin. Se että saa olla itsensä pomo, katsella kun esikoisesta tulee selkeä karate-expertti. Joka päivä tulee ihmisiä esittämään kysymyksiä ja tietää että kokemuksellani saan auttaa näitä ihmisiä. Näen sen kiitollisuuden kuten tänään nuori tyttö tuli kiittämään siitä että korjasin reilussa viikossa hänen takareitensä. Hän antoi 3 pakettia erikoiskahveja ja sanoi että "olen vaan niin helvetin kiitollinen sulle etten pysty sitä koskaan korvaamaan". Uskomatonta että joku voi olla niin kiitollinen vaikka maksoi jokaisesta kerrasta salilla. siitä että meidän perinteen maikat opiskelevat anatomiaa ja voimaa, koen jotain suurta siinä että pystyn parantamaan noin kovan fyysisen vamman paremmin ja nopeammin kuin esim. lääkärit. En tietenkään ole valaistunut, mulla on oikein vilkas ego, joka pystyy tuntemaan tarvittaessa ääripäät ilman minkäänlaista valhetta tai estoa, pystyn siirtymän valonnopeudella hehkutuksesta itkemiseen. Olen todella herkkä, mutta tiedän pystyväni suojelemaan itseäni tilanteessa kuin tilanteessa. Hauskaa mulla on aina.

Hain aikoinaan erillaisia asioita joogasta, minulla oli ihan selkeitä toiveita. Ne kaikki ovat toteutuneet kuten Satu kirjoitti Pattabhin sanoista, "tee vain harjoituksesi kaikki tapahtuu". Tähän mennessä on tapahtunut niin paljon enemmän kuin kuvittelin olevan mahdollista.

Tiedän että Astangajooga ei ole täydellistä ja sen termistö esim. meditaation kohdalla nostaa joidenkin lukijoiden hikistä kaljua levottomasti monitorista. Kämmenet hikoo ja tekee mieli sanoa jotenkin pahasti.

Asanaharjoitus oli ikävää puskemista ja lisäksi kivuliastakin viimeksi 18-vuotta sitten. Siitä lähtien rakstin Asana harjoittelua. Pranayama meni kerran yli, muuten sekin on ollut aina turvallista. Olen harjoittanut Astangan Pranayamaa, eli Kumbhakan kanssa, vasta 9-vuotta.

Egoni kantaa henkilöhistoriaani mukana, mutta en missään nimessä ole eksyksissä tai että tarvitsisin kartan. Tiedättekö, en ole edes huolissaan miksi synnyn seuraavaksi (jos niin ylipäätään edes käy). Pattabhi kertoi uskomattoman tarinan siitä miksi jotkut ihmiset ovat enemmän suuntautuneita joogaan kuin toiset, että tämä johtuisi edellisten elämien samskaroista. Hän piti itsestäänselvänä että mikäli jooga oli tässä elämässä se juttu, sitä se oli ollut edellisessäkin elämässä. Tämän ollakseen totta, minun piti tehdä ne kaikki tyhmyydet, olla se idiootti espoosta, sillä ilman sitä ahdistusta, en olisi kiintynyt joogaan. Se on todella uskomatonta Smile Eli jos asia olisi etukäteen päätetty, olen ollut oikealla paikalla oikeaan aikaan. Olen vierestä joutunut seuraamaan, sitä kuinka jonkun henkilön olen luullut olevan jotain suurta Astangassa, seuraava ihminen jolta tulen kysymään neuvoja.. mutta alle vuosi ja bönäri rahan perässä juostessa. Miten julmaa ja väärin. Eikä henkilö ollut edes mitenkään pelle, ei vaan mitään kunnioitusta vanhempia opettajia kohtaan. Shiva tulee ja Shiva ziigaa, sit väsyttää.

Nyt saan tutkia Astangassa sitä puolta, joka on ehkä eniten häirinnyt itseänikin. Toisaalta miksi ei häiritsisi, olen todella aloittelija tämän harjoituksen parissa. Meidän perinteessä opettajat saavat usein ensimmäisiä kertoja mitän oikeasti merkittävää aikaan tuossa 40-harjoitteluvuoden kohdalla. Kuten kirjoitin aikaisemmin, en mene metodeihin, niitä on nyt pummattu täällä uskomattoman monta kertaa. Toisaalta on hienoa jos tälläinen takareiden venytys jumppa, joka jostain syystä veti tuhansia ihmisiä pariinsa, tietenkin se katkeroitti ja oli pakko painaa jonnekin akrobaattisten rottaihmisten kastiin.
Kuten sanoin, jos tämä toimii jatkan metodin eteenpäin, jos ei tulen haukkumaan teidän kanssa itseni. Mutta mitä ihmettä tässä nyt, kaiken tämän jälkeen sillä V:n kartalla? tavattoman paljon nopeammin perille?

Onhan jooga kuitenkin elämää? Sen oppimista, sen oppimista taiteeksi? Onhan jooga muista välittämistä? Teen joka vuosi, tai salini tekee, suuren lahjoituksen Intialaiseen orpokotiin, sen pohjalla on aina ollut joku inspiraatioon pohjautuva taideprojekti jotka olemme myyneet ystävillemme. Nyt maalaan tauluja (tilauksesta) ja myyn ne, rahat menevät samaan orpokotiin kuin tässä jo muutaman vuoden, käsittämättömän yksinkertaista!!. Joogan täytyy olla yhteisöstä välittämistä... eikö tämä foorumi voisi olla yhteisö?

Ei mutta taas saa lähteä töihin. Palataan grillaamaan öögiä hurjat ruudun tuijottajat.
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti Käy lähettäjän sivustolla

LähetäLähetetty: Perjantai 20.12.13 16:29 Vastaa lainaamalla viestiä
Jorn Döner
Liittynyt: 04 Hei 2011
Viestejä: 208




Jorn Döner kirjoitti:
SatuR kirjoitti:
Jorn Döner kirjoitti:
Kiitos Kim valaisevasta kirjoituksesta. Tuli opettajien ja gurujen sekoiluista mieleen, että ehkä asiassa on myös valoisa puoli. Ainakin oppilaat näkevät, että inhimillisiä ihmisiä tässä kaikki ollaan loppupeleissä. Ja oppivat myös sen, että loppujenlopuksi kaikki ovat vastuussa omasta itsestään. Sokealla uskolla auktoriteetteihin on tässä maailmassa saatu aikaan niin paljon pahaa ettei ole tosikaan. Mestareilta kannattaa ottaa oppi vastaan, mutta kuunnella oman järjen ja sydämen ääntä siinä vaiheessa kun hommat tuntuvat menevän överiksi.


Jepjep. Oletko lukenut kirjaa The Guru Papers: Masks of Authoritarian Power (Joel Kramer & Diana Alstad)?


En, kandeisko lukea? Mitä kirja noin pääpiirteittäin käsittelee? Tykkään kirjasuosituksista. Smile


Tai no, selvishän tuo googlellakin. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Perjantai 20.12.13 16:43 Vastaa lainaamalla viestiä
SatuR
Liittynyt: 16 Nov 2009
Viestejä: 18




Mulla ei toimi tuo "lainaa" -toiminto mutta Guru Papers:

http://joeldiana.com/?page_id=67

Tosta saa ilmaiseksi muutaman luvun.
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Perjantai 20.12.13 16:50 Vastaa lainaamalla viestiä
SatuR
Liittynyt: 16 Nov 2009
Viestejä: 18




Ilpo kirjoitti "Mentiinköhän me jo sen pisteen ohi jossa yksinkertaisesti jotkut voisivat hyvin hypätä kyydistä?" -mun pitäis varmaan hypätä kyydistä koska kohta mennään niin syvälle filosofiaviidakkoon etten pysy perässä.

Tän vuoden ajan on kuitenkin ollut koko ajan niin onnellinen olo harjoituksesta ja siitä että mulla on opettaja(t). Että voi hitto on hienoo et mä olen omalla pienellä tavallani osa tätä astangaperinnettä. Jos olis tultava takaisin ja tehtävä sama uusiks, voisin tehdä ihan mielelläni, ei tää elämä hassumpaa ole vaikka samadhi on mulla vielä kaukana. Ja heti jos tulee sellainen olo että mä taidan ymmärtää aika paljon tästä joogasta tai elämästä yleensä, voi mennä Mysoreen ja Sharath palauttaa egopolleilut maan pinnalle, tai voin lukee lisää tota Krishnamurtia niin asiat mutkistuu entisestään.

Kun tuli puhetta Joelista ja Dianasta niin tuossa onkin sitten kapulaa rattaisiin kun puhutaan valaistumisesta: http://www.joeldiana.com/downloads/guru_papers/gp_oneness_chapter.pdf

(avaa pdf-dokumentin) Wink
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Perjantai 20.12.13 17:15 Vastaa lainaamalla viestiä
birendra
Liittynyt: 31 Lok 2003
Viestejä: 213




SatuR kirjoitti:
Pratyahara. Ehkä Ilpo tulee purkamaan tuota pratyaharaa myös. Itse yritin selittää miten pratyaharaa harjoitetaan asanaharjoituksessa. En tiedä, onko sitä mahdollista selittää ilman että kokeilee harjoitusta itse? No yritän vielä kerran. Hengitys johtaa liikettä – jokaisella liikkeellä on joko sisään-tai uloshengitys, Hengitys koko asanaharjoituksen ajan on tasaista, sisään- ja uloshengitykset yhtä pitkät. Lisäksi keskitytään bandhoihin (lihas/energialukkoihin jotka opit astangaopettajalta). Ja jokaisella liikkeellä/asennolla on oma drishtinsä, kohta johon katse kohdistetaan tuon liikkeen aikana (esim. padmasanassa istuessa nenänpäähän). Kun koko harjoituksen ajan katse kohdistetaan asianmukaiseen drishtiin, keskitytään tasaiseen hengitykseen, huomio alkaa kääntyä väistämättä sisäänpäin – jos asanoita tekee oman hengityksen tahdissa ja keskittyy hengitykseen ja drishtiin, eikä esim. katsele ympärillen, kuuntele mitä ulkona tapahtuu, ym – silloin asanaharjoitus on keskittymisharjoitusta.

Mä en osaa määritellä pratyaharaa, dharanaa ja dhyanaa koska en koe olevani sen tason asiantuntija, että voisin 100% varmuudella sanoa mikä on mitäkin ja mitä olen itse kulloinkin kokenut. Sanoisin että pratyaharaa opetellaan/harjoitellaan hengitys/bandhat/drishti –metodilla. Metodihan itsessään ei tietty ole pratyaharan tila Smile Ja tuli mieleen kysymys – tarkoittaako kehotietoisuuden menettäminen sitä ettei enää "huomaa" oman kehonsa olemassa oloa vai sitä ettei identifioi sen kehon kanssa?

Tottakai kenelle tahansa voi tulla jonkinlainen kokemus tietoisuudesta tms. vaikka ensimmäisellä meditaatiotunnilla. Mutta kuinka tuosta kokemuksesta tulee jatkuva tila? Harjoittelemalla.


Kiitti! Hieno vastaus. Ymmärrän hyvin että kuvailemasi harjoitus käy hyvin pranayamasta ja vie siten ennemmin tai myöhemmin pratyaharaan jne. Kalastelin enemmän sitä miten/millaisena tämä pratyahara koetaan astangassa. Tapaan toistaa mantraa kävellen ympäri asuntoani ja tässäkin tapahtuu jonkinasteista mielen vetäytymistä. Ehkä tämä muistuttaa enemmän astangassa koettua pratyaharaa?

Sanoisin että kehotietoisuuden menettäminen voi tarkoittaa molempia. Jos mieli vetäytyy asteittain pois niistä aistihavainnoista joiden kautta koet kehosi, niin silloin ei enää "huomaa" kehoa. Tätä itse ainakin tässä tarkoitin.

Juu olet oikeassa harkan tarpeellisuuden suhteen. Olen törmännyt tällaiseen kun "Banat, banat, ban jay." jotain tyyliin että tee, tee, jonain päivänä kaikki on tehty.

_________________
Darkness only hurts itself.
On vain olemassa yksi.

I am he as you are he as you are me and we are all together. - Beatles
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

Astangasta ja joogasta laajemmin
  Jooga- ja meditaatiofoorumi Foorumin päävalikko » Yleinen keskustelu
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa
Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia  
Sivu 2 Yht. 5  
Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5  Seuraava
  
  
 Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin  
Web-suunnittelu, ohjelmointi ja muut palvelut tämän foorumin tekijältä!



Powered by phpBB © 2001-2004 phpBB Group
Designed for Trushkin.net | Themes Database