Kirjaudu sisään Rekisteröidy Ohje Käyttäjälista Haku Jooga- ja meditaatiofoorumi Foorumin päävalikko
Joogafoorumi - Keskustelufoorumi joogan ja meditaation harrastajille

Jooga- ja meditaatiofoorumi Foorumin päävalikko » Yleinen keskustelu » Sri Ramana ja jälkeläiset Siirry sivulle 1, 2, 3, 4, 5  Seuraava
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe 
Sri Ramana ja jälkeläiset
LähetäLähetetty: Perjantai 20.12.13 19:43 Vastaa lainaamalla viestiä
Kim
Liittynyt: 22 Jou 2007
Viestejä: 1492
Paikkakunta: Helsinki




Kopsua astanga-keskustelusta. Pistän tämän omaksi aiheekseen ihan siitä syystä jos vaikka Ramanasta tai hänen jälkeläisistään saataisiin keskustelua aikaiseksi.

Muurakko kirjoitti:


Tämmöistä FAKTAA Ramanasta:


RAMANA:

"I have never done any sadhana. I did not even know what sadhana was. Only long afterwards I came to know what sadhana was and how many different kinds of it there were. It is only if there was any object or anything different from me that I could think of it. Only if there was a goal to attain, I should have made sadhana towards that goal. There was nothing which I wanted to obtain. I am now sitting with my eyes open. I was then sitting with my eyes closed. That was all the difference. I was not doing any sadhana even then. As I sat with my eyes closed, people said I was in samadhi. As I was not talking, they said I was in mauna. The fact is I did nothing. Some Higher Power took hold of me and I was entirely in Its hands."

Kirjasta Timeless in time:
(Kirjoittajan näkemys, A. R. Natarajan)

"It is necessery to make the point clear for one is apt to be misguided by the outer appearances into thinking that there are some differences in Ramana's state of natural samadhi. Ramana himself has clarified the correct position categorically, when specifically questioned about his sadhana.
The outward differences in Ramana's conduct should not be taken to indicate any need for or any change in Ramana's state after enlightenment. It was always the same steady abidance in the Self. It is against this background that one is to view Ramana's life story after his enlightenment. As mentioned before, whatever differences there may be for the onlookers, Ramana was steadily in the natural state. One who is so firmly established is in the constant state of penance. Such penance, however, is spontaneous and effortless."

"A devotee sought Ramana's explanation for these outward appearances:

'We note so many outward changes in you.'

RAMANA: 'Yes, that is because you see me as this body. So long as you identify yourself with the body, you cannot but see me as an embodied being.
I am ever the same. There is neither sankalpa, desire nor change in me. Till I reached the Mango Cave I remained indifferent with my eyes shut. Afterwards I opened my eyes and am actively functioning. Otherwise there is no change whatsoever in me.'"

Jä näin Ramana on myös kokemuksestaan teini-iässä sanonut:

"...From that moment onwards, the I or Self focused attention on itself by a powerful fascination. Fear of death vanished once and for all. The ego was lost in the flood of Self-awareness. Absorption in the Self continued unbroken from that time. Other thought might come and go like the various notes of music, but the I continued like the fundamental sruti [that which is heard] note which underlies and blends with all other notes."

Olen itse melko perusteellisesti tutustunut Ramanan elämään ja opetuksiin, ja missään en ole törmännyt tuommoiseen väittämään jonka esität ja se tuntuu hyvin vieraalta sen materiaalin valossa johon olen itse perehtynyt.


Muurakko kirjoitti:
Kim kirjoitti:
Koska en muista mistä hänen sanomisiaan sisältävästä kirjasta tuon luin eikä mulla ole mustaa valkoisella muistini tueksi, niin poistin tuon kohdan omasta viestistäni. Kyse ei Ramanan tapauksessa ollutkaan minkään harjoituksen tai sadhanan tekemisestä vaan karman palamisesta tietoisena olemalla.


Eipä tästä sen enempää keskustella tarvi ellet sä erityisesti halua. Sen nyt sanon, että omistan pitkälti kaikki Ramanan sanomisia sisältävät kirjat ja yhdessäkään en ole törmännyt mihinkään mikä viittaisi tuommoiseen.

Myöskään David Godmanin kolmiosaisessa teoksessa The Power of the presence, jossa on kertomuksia Ramanan vähemmän tunnetuista oppilaista, ei tuommoista väittämää tule ilmi.

Ei Annamalai Swamin, Papajin tai Lakhsmana Swamyn elämäkerroissa ja opetuksissa ole myöskään mitään mikä viittaisi tuommoiseen.

Ja tosiaan, Ramanahan on sanonut noita edellisessä postissani olevia juttuja, jotka antaisivat ymmärtää pitkälti päinvastaista, mielestäni.

Voisin toki kysyä David Godmanilta, mitä mieltä hän on tuosta ajatuksestasi. Hänhän on jonkinlainen auktoriteetti Ramana-asioissa ja tietää sangen tarkasti mitä Ramana on sanonut tai ei ole sanonut.

Jos itse haluat, niin voit luoda uuden ketjun tästä.


Yleisesti ottaen pidän Ramanan viestiä todella raikkaana tuulahduksena muuten niin sekavassa hindumaailmassa. Hän teki hienoa työtä selittäessään asiat niin yksinkertaisesti ja suoraviivaisesti ja mikä tärkeintä, oman kokemuksensa pohjalta.

_________________
Open Heart
http://www.openheart.fi
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla

LähetäLähetetty: Perjantai 20.12.13 20:08 Vastaa lainaamalla viestiä
V
Liittynyt: 25 Hei 2012
Viestejä: 74




http://batgap.com/david-godman/
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Perjantai 20.12.13 20:31 Vastaa lainaamalla viestiä
Kim
Liittynyt: 22 Jou 2007
Viestejä: 1492
Paikkakunta: Helsinki




Olen katsonut useammankin Godmanin haastattelun. Melkoinen Ramana-kronikka. Yleensä hän pitäytyy Ramanan sanomisissa mutta toisinaan myös alkaa tulkitsemaan. Kirjojaan en ole lukenut.

Jos muuten Batgapissa vierailette niin suosittelen Greg Gooden ja Joseph Goldsteinin haastatteluja. Siellä on tavaraa aika laidasta laitaan.

_________________
Open Heart
http://www.openheart.fi
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla

LähetäLähetetty: Lauantai 21.12.13 16:19 Vastaa lainaamalla viestiä
Kim
Liittynyt: 22 Jou 2007
Viestejä: 1492
Paikkakunta: Helsinki




Muurakko kirjoitti:
Kim kirjoitti:
Jo tuon aiemman Muurakon purkauksen vuoksi meinasin heittää muistutuksen tunteella reagoimisesta muiden kirjoitteluun.


Hah, mun purkaukseni taustalla on se, että olen tästä samasta asiasta aikaisemmin kirjoittanut ihan kohteliaasti ainakin kaksi kertaa, mutta sä et ole ottanut kuuleviin korviisi sitä, että hyvin suurella todennäköisyydellä levität virheellistä tietoa Sri Ramana Maharshista. Toi sama väittämä on ainakin aikasemmin lukenut sun omilla sivuillasikin.

Jos joku random kirjoittaja sanoisi vaikka jotain pilkkaavaa Ramanasta, niin se olisi ihan ok, mutta kun sä olet Kim opettajan roolissa toimiva henkilö, niin tilanne on silloin eri. Minusta opettajalla on tietynlainen vastuu ja velvollisuus totuudellisuuteen. Ja kaiken lisäksi olet moderaattori tällä foorumilla.

Ja sitten tässä taustalla on tietoisuus siitä, että sä olet mielestäni tarkoituksella ainakin aikaisemmin dissannut ja vähätellyt Ramanan linjaa ja advaitaa. Mikä olisi ihan ok muuten, mutta taas on se opettajan rooli joka sulla on. Se ei ole minusta ok, että esim. kryajoogan opettaja levittää virheellistä tietoa vaikka jnana-joogasta. Mielestäni on ollut semmoista kummallista asetelmaa, että minun polkuni on parempi kuin sinun ja sinun opettajasi ovat vähemmän valaistuneempia kuin minun..

Ilpo tuossa kertoi Pattabhin sanoneen jotain, että joogaan suuntautuvat ihmiset joiden samskarat ruokkivat tätä tietä. Itse ajattelen suunnilleen just noin. Maailmassa on niin paljon eri polkuja, koska me ollaan niin erilaisia temperamenteilta. Minusta se on rikkaus ja lahja Jumalalta.
Yleensäkin ajatus, että joku polku olisi parempi toista, on mielestäni hölmö, koska mitään polkua ei tosiasiassa ole olemassakaan. Me ollaan kaikki perillä jo koko ajan. Jokainen herää omalla tavallaan tästä unestaan, ennemmin tai myöhemmin. Niinku Nisargadatta sanoi, niin vapautuminen on helppoa jos on tosissaan, mutta melko mahdotonta jos ei ole tosissaan. Jos on vakavissaan, niin mikä tahansa voi muodostua poluksi.

Omasta mielestäni jnana-jooga on kaikista helpoin ja suorin tie, mutta emmä silti usko, että se mitenkään "tuottaa" valaistuneempia enemmän kuin joku toinen suuntaus. Se sopii niille joille sopii. Aika pienelle porukalle varmaan lopulta, ja melko harva niistä valaistuu lopullisesti. Mutta mulle se on ainut polku joka sopii. Papaji opetti pitkälti jnana-joogaa tai advaitaa, mutta sillä on itellään taustalla aika hardcore japa- ja bhaktitreeniä. Samoin vaikka Lakshmana Swamy harjoitti intensiivistä pranayamaa, mutta valaistuttuaan opetti enimmäkseen itsetutkimusta.

Loppukevennykseksi.. Näin semmoisen unen tuossa taannoin, että me istuttiin Kimin kanssa uima-altaan pohjalla veden alla lootusasennossa ja tuijotettiin toisiamme. Ei mitään sen kummempaa. Istuttiin vain.


Okei, ymmärrän hyvin tuon huolesi tuosta sitaatistani. En ole koskaan ainakaan tarkoittanut vähätellä Ramanaa enkä advaita-filosofiaakaan. Olen aika kranttu sen suhteen ketä fanitan ja vuosien kuluessa kehittänyt jonkinlaisen aistin sen suhteen mitä joku opettaja sanoo ja mitä hänen kehokielensä kertoo. Voin olla aistini kanssa toki väärässäkin. Nämä, sanomiset ja kehokieli, ovat usein ristiriidassa, enemmän tai vähemmän, itsellänikin varmasti.

Se mikä mua tuossa advaita-porukassa oudoksuttaa on se, että monet (ei kaikki) vähättelevät meditoimisen ja henkisten harjoitusten hyötyjä. Samalla heidän omilta kasvoiltaan, kehosta ja mielestä näkyy juuri se, että harkat tulisivat kipeästi tarpeeseen. Tämä on siis minun henkilökohtainen mielipiteeni tuosta sektorista yleisesti ottaen.


En missään nimessä ole itse maailman valaistuneinen masteri, jäsennän asioita omalla rajallisella tavallani ja keskustelen näistä hommista julkisesti. Tieten tahtoen en ole väärää tietoa levittämässä. Vaikka olenkin opettaja niin olen tehnyt ja teen aina tarvittaessa selväksi, että lähioppilaanikin saavat olla asioista eri mieltä kanssasi kunhan se perustuu omaan kokemukseen ja analyysiin eikä toisen käden tietoon. Se, että olen aktiivisin moderaattori foorumilla ei nähdäkseni liity tähän asiaan millään tavoin.

Tuon ensimmäisen alleviivatun kohdan olen kuullut monen advaitistin suusta. Ei ole mitään polkua, ollaan jo perillä. Onko tämä sinun kokemuksesi? Oletko sinä aina jakautumattomasti perillä 24/7? Siis 24 tuntia vuorokaudessa? Impulsiivisuus ei muodossa tai toisessa koskaan kosketa sinua? Eppäilen. Jos tämä on totta, niin siinä tapauksessa sinä olet totuudenmukainen, jota edellä kuulutat. Jos asia taas ei ole näin, puhut pelkkiä tyhjiä sanoja.

Juuri tällaiset argumentit, jotka yhdestä näkökulmasta ovat loistavia (!) tulevat jonkinlaisiksi mentaalisiksi sloganeiksi henkilöille, joilla ei tuota edellä kuvaamaani näkemyksen ja harjoituksen kautta luotua pohjaa ole nimeksikään. Opetus, joka on suora muuntuu mutkaksi ja pelkäksi nokkeluudeksi. Trungpa Rinpoche puhui henkisestä materialismista.

Se on hieno homma, että polkuja ja opettajia on monia. Hyvä, että sinä Muurakko olet löytänyt itseesi eniten vetoavan.

Loppukevennys pisti mulle jauhot totaalisesti suuhun, hohoho.

_________________
Open Heart
http://www.openheart.fi
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla

LähetäLähetetty: Lauantai 21.12.13 17:27 Vastaa lainaamalla viestiä
Kim
Liittynyt: 22 Jou 2007
Viestejä: 1492
Paikkakunta: Helsinki




Tässä vielä Kenneth Folkin, pitkän linjan buddhalaisen meditaatio-opettajan, avaava kartoitus kolmesta vaiheesta, joista kolmas on tuo "aina perillä".

Video: http://www.youtube.com/watch?v=wCV4MBuW3Y8
Teksti: http://kennethfolkdharma.com/2009/07/the-three-speed-transmission/

_________________
Open Heart
http://www.openheart.fi
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla

LähetäLähetetty: Lauantai 21.12.13 20:06 Vastaa lainaamalla viestiä
Hooloovoo
Liittynyt: 14 Kes 2013
Viestejä: 35




Kim kirjoitti:
Tuon ensimmäisen alleviivatun kohdan olen kuullut monen advaitistin suusta. Ei ole mitään polkua, ollaan jo perillä. Onko tämä sinun kokemuksesi? Oletko sinä aina jakautumattomasti perillä 24/7? Siis 24 tuntia vuorokaudessa? Impulsiivisuus ei muodossa tai toisessa koskaan kosketa sinua? Eppäilen. Jos tämä on totta, niin siinä tapauksessa sinä olet totuudenmukainen, jota edellä kuulutat. Jos asia taas ei ole näin, puhut pelkkiä tyhjiä sanoja.

Juuri tällaiset argumentit, jotka yhdestä näkökulmasta ovat loistavia (!) tulevat jonkinlaisiksi mentaalisiksi sloganeiksi henkilöille, joilla ei tuota edellä kuvaamaani näkemyksen ja harjoituksen kautta luotua pohjaa ole nimeksikään. Opetus, joka on suora muuntuu mutkaksi ja pelkäksi nokkeluudeksi..


Heh, mistä mä tiesin, että sä tartut tuohon lauseeseen.. Very Happy Mistä nousee tuo tarve lukea kuin piru Raamattua? Kirjoitin siinä myös, että jokainen herää omalla tavallaan, tarkoittaen, että jokainen käy läpi unesta herämisen kulkien omaa polkuaan. Eli yhtäältä se polku on harhaa, toisaalta ei. Sitten kirjoitin myös, että jos on vain riittävän tosissaan, niin mikä tahansa voi muodostua poluksi. Missä kohtaa siis sanoin että kukaan ei ikinä tarvitse mitään harjoitusta tai polkua koska me kaikki ollaan jo valaistuneita..? Mielestäni en näin sanonut..

Musta tuntuu, että sä et oikein ymmärrä sitä harjoitusta mitä vaikka esim. Nisargadatta enimmäkseen opetti. Se harjoitus on sisäänpäin kääntyminen 24/7. Sitä voi harjoittaa ihan missä vain ihan milloin vain. Siinä ei tarvi ollaan missään erityisessä asennossa tai mihinkään tiettyyn kellonaikaan. Siinä ei tarvi murehtia chakroista tai karmoista tai yhtään mistään. Siitä vain, että kääntyy sisään päin. Mitä se sitten tarkoittaa? Itselleni sitä, että oma mieleni voi pitkälti olla kahdessa väärässä tilassa. Ensimmäinen on se, että olen samaistunut aktiiviseen mieleen, eli esim. murehdin asioita tai suunnittelen jotain tarpeetonta. Toinen väärä tila on se, että samaistun passiiviseen mieleen eli esim. kun katsoo vaikka telkkua tai pelaa fudista, niin mieli on tavallaan tyhjä ja ongelmaton, muttei kuitenkaan läsnä. Oikea tila on se, kun on mielen todistaja - ei samaistunut siihen. Mulle tämä on hyvin konkreettinen ja tekninen harjoitus. Jos sä et saa siitä kiinni, niin ei se tarkoita sitä, että kukaan ei siitä saisi kiinni. Enhän mäkään ymmärrä kovin paljon joogaharjoituksia. Ei se ole mitään intellektuaalista hölinää. Konkreettinen harjoitus se on. Jos läsnäoloa nyt harjoitukseksi haluaa sanoa..
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Lauantai 21.12.13 20:13 Vastaa lainaamalla viestiä
Hooloovoo
Liittynyt: 14 Kes 2013
Viestejä: 35




Mä en mitenkään lähtökohtaisesti dissaa semmoista polkuajattelua, että
ensin harjoittelemme vuoden tätä tekniikkaa, sitten kun olemme riittävän
kehittyneitä tässä, niin siirrymme vaativampiin tekniikoihin, ja kenties
15 vuoden päästä olemme riittävän kypsiä salaisimpiin ja viimeisiin
tekniikoihin. Toisille tuo toimii toisille ei. Itselleni ei.

Mä voin sanoa, että mulla ei ole varsinaisesti mitään polkua, koska
mulla on vain yksi askel otettavana - se, että pitää mielen Itsessä. Yks
askel ei ole kovin pitkä polku. Mutta mun sadhana on hyvin
konkreettinen. Mielestäni paljon konkreettisempi kuin vaikka joku nadien
puhdistaminen. Mistä mä voin tietää onko jotain nadeja edes olemassa?
Ensin mun pitää harjoitella ja opiskella vuosia, että mä saan kokemuksen
jostain nadien ja chakrojen olemassaolosta? Mulle tuo kuulostaa vain
hämmenystä lisäävältä..

Itsetutkimusta sanotaan kaikista suorimmaksi poluksi, ja sitä se
varmasti onkin. Ei sitä olekaan tarkoitettu kaikille. Niinku mitään
harjoitusta ei ole tarkoitettu kaikille. Hirveän typerää ajatella, että
jos maailmassa on vaikka tekopyhiä advaitisteja, niin sitten koko polku
on mätä.. Mitä kaikkea hirveyksiä on tehty Jeesuksen nimeen - eli Jeesus
on huijari. Entäpä suufimystikot sitten? Jos mä nyt laitan googleen,
että "kryayoga critisism", niin sieltä tullee varmaan aika
mielenkiintoista settiä. Pitäisikö siitä sitten vetää se johtopäätös,
että kyllä se meidän Kimikin on samanlainen huijari kuin ne muutkin? Mun
mielestä ei. Samanlaisia egoisteja ihmiset on ihan kaikkialla,
riippumatta siitä mitä hengellistä polkua ne seuraa. Ei kai se nyt
mikään yllätys ole?

Voisin tavallaan sanoa, että valaistumisen esteenä ovat kaksi asiaa -
halu ja pelko. Älä samaistu niihin, niin olet aika pitkälti perillä.
Kaiken tämän ympärille voidaan rakentaa mitä mielikuvituksellisimpia
hengellisiä systeemejä. Ja se on ihan ok, koska tämä kaikki on tosiaan
vain leikkiä. Toiset menee pitkän kaavan kautta ja toiset lyhyemmän.
Hirvittävän suuri osa tämän elämän aikana ei todellakaan mene kovin
pitkälle.

Jos mä nyt menisin jonnekin kryajoogien kokoukseen, niin varmaan
löytäisin sieltä aika paljon kritisoitavaa. Kertoisiko se siis kaiken
siitä systeemistä. Ei - se kertoisi ihmisluonnosta sen minkä jo
tiedänkin, eli että ihmiset ovat sekaisin ja egonsa vankeja - niin
oppilaat ja useimmat opettajatkin. Muutamat taas ovat valaistuneita.

Yhtä hyvin joku ylimielinen jnana-joogi voisi sanoa, että kaikki muut
polut ovat täyttä skeidaa, koska niiden tekniikkojen harjoitteleminen
edellyttää egon säilyttämistä. Että ne tavoittelevat jotain myyttistä
valaistumista joka on kaukana tuolla tulevaisuudessa jonka minä
voin saavuttaa jos vain harjoittelen riittävän ankarasti ja kehityn
suuresti. Ja sprirituaalinen ego vain porskuttaa, kenties parin siddhin
kera..
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Lauantai 21.12.13 20:15 Vastaa lainaamalla viestiä
Hooloovoo
Liittynyt: 14 Kes 2013
Viestejä: 35




Itse olen sitä mieltä, että kaikki polut vievät totuuteen. Tai mikään
polku ei vie totuuteen. Mielestäni mikään tekniikka ei voi ikinä
luvata vapautumista kenellekään. Lopulta se on siitä kiinni onko ihminen
oikeasti tosissaan ja valmis heräämään vai ei.

Lyhykäisyydessään tässä on se valaistumisen teoria johon mä uskon:

Lakshmana Swamy:
"Effort should be directed towards giving up thoughts. When the Lord in
your Heart sees this effort being made, then the grace you are looking
for will start to flow. Eventually, if you persevere, the Lord may grant
you an effortless thought-free state. Effort alone cannot take you to
this state; it only comes about through the operation of grace from the
Lord within. If the Lord sees that you are earnest in your efforts to
give up thoughts he may grant you this experience. But you should
remember that this state is not the final state; it is only the stage
before realisation. However, you cannot realise the Self unless the Lord
has granted you this experience because the Guru can only destroy the
ego when the devotee has firmly established himself in this state."

Tässä vielä video jossa Mooji puhuu advaitasta ja neo-advaitasta: http://vimeo.com/64422869

Heh, miks ihmeessä tuossa Lakshmanan tekstissä on jotain mainoksia.. Pystytkö sä Kim poistamaan ne, vai kuuluuko niiden olla siinä..?
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Lauantai 21.12.13 21:56 Vastaa lainaamalla viestiä
Kim
Liittynyt: 22 Jou 2007
Viestejä: 1492
Paikkakunta: Helsinki




Muurakko kirjoitti:
Heh, mistä mä tiesin, että sä tartut tuohon lauseeseen.. Very Happy Mistä nousee tuo tarve lukea kuin piru Raamattua? Kirjoitin siinä myös, että jokainen herää omalla tavallaan, tarkoittaen, että jokainen käy läpi unesta herämisen kulkien omaa polkuaan. Eli yhtäältä se polku on harhaa, toisaalta ei. Sitten kirjoitin myös, että jos on vain riittävän tosissaan, niin mikä tahansa voi muodostua poluksi. Missä kohtaa siis sanoin että kukaan ei ikinä tarvitse mitään harjoitusta tai polkua koska me kaikki ollaan jo valaistuneita..? Mielestäni en näin sanonut..

Musta tuntuu, että sä et oikein ymmärrä sitä harjoitusta mitä vaikka esim. Nisargadatta enimmäkseen opetti. Se harjoitus on sisäänpäin kääntyminen 24/7. Sitä voi harjoittaa ihan missä vain ihan milloin vain. Siinä ei tarvi ollaan missään erityisessä asennossa tai mihinkään tiettyyn kellonaikaan. Siinä ei tarvi murehtia chakroista tai karmoista tai yhtään mistään. Siitä vain, että kääntyy sisään päin. Mitä se sitten tarkoittaa? Itselleni sitä, että oma mieleni voi pitkälti olla kahdessa väärässä tilassa. Ensimmäinen on se, että olen samaistunut aktiiviseen mieleen, eli esim. murehdin asioita tai suunnittelen jotain tarpeetonta. Toinen väärä tila on se, että samaistun passiiviseen mieleen eli esim. kun katsoo vaikka telkkua tai pelaa fudista, niin mieli on tavallaan tyhjä ja ongelmaton, muttei kuitenkaan läsnä. Oikea tila on se, kun on mielen todistaja - ei samaistunut siihen. Mulle tämä on hyvin konkreettinen ja tekninen harjoitus. Jos sä et saa siitä kiinni, niin ei se tarkoita sitä, että kukaan ei siitä saisi kiinni. Enhän mäkään ymmärrä kovin paljon joogaharjoituksia. Ei se ole mitään intellektuaalista hölinää. Konkreettinen harjoitus se on. Jos läsnäoloa nyt harjoitukseksi haluaa sanoa..


Sinä ilmeisesti olet hoksannut sitten tuon tavan harjoittaa läsnäoloa tuolla tavoin. Loistavaa. Se teoria jonka jnana joogit esittävät on minusta hieno suoraviivaisuudessaan mutta kuten sanoin useiden tämän alan opettajienkin olemus kertoo, että voisi olla hyvä idea treenailla (training) tekijöitä palasissakin. Tätä voi tutkia vertaamalla zen-opettajien ja Ramanan tai Nisargadattan jälkeläisten kuvia vierekkäin (jos fyysisesti tapaaminen ei ole mahdollista) ja katsoa miltä touhu vaikuttaa. Zenkinhän on jnana joogaa.

Minä en ennen tätä edes tiennyt mitä harjoitusta Nisargadatta opetti. Kuvailet täsmälleen sen harjoituksen mitä zenissä kutsutaan shikan tazaksi tai pelkäksi istumiseksi sillä erotuksella, että zen korostaa kehon ja hengityksen linjaamista, opettajan kanssa jatkuvaa työskentelyä, työntekoa ja myötätuntoa. Se mitä jatkat tarkoittaa höpöttävän/assosioivan mielen ja alitajunnan toimintaa ja niihin eksymistä. Tiedän hyvin, että tämä on erinomainen harjoitus (joskin melko jyrkkä seinä kiivetä jos on hyvin levoton) koska olen harjoittanut aikoinaan 4 vuotta zeniä.

Muurakko kirjoitti:
Mä en mitenkään lähtökohtaisesti dissaa semmoista polkuajattelua, että
ensin harjoittelemme vuoden tätä tekniikkaa, sitten kun olemme riittävän
kehittyneitä tässä, niin siirrymme vaativampiin tekniikoihin, ja kenties
15 vuoden päästä olemme riittävän kypsiä salaisimpiin ja viimeisiin
tekniikoihin. Toisille tuo toimii toisille ei. Itselleni ei.

Mä voin sanoa, että mulla ei ole varsinaisesti mitään polkua, koska
mulla on vain yksi askel otettavana - se, että pitää mielen Itsessä. Yks
askel ei ole kovin pitkä polku. Mutta mun sadhana on hyvin
konkreettinen. Mielestäni paljon konkreettisempi kuin vaikka joku nadien
puhdistaminen. Mistä mä voin tietää onko jotain nadeja edes olemassa?
Ensin mun pitää harjoitella ja opiskella vuosia, että mä saan kokemuksen
jostain nadien ja chakrojen olemassaolosta? Mulle tuo kuulostaa vain
hämmenystä lisäävältä..

Itsetutkimusta sanotaan kaikista suorimmaksi poluksi, ja sitä se
varmasti onkin. Ei sitä olekaan tarkoitettu kaikille. Niinku mitään
harjoitusta ei ole tarkoitettu kaikille. Hirveän typerää ajatella, että
jos maailmassa on vaikka tekopyhiä advaitisteja, niin sitten koko polku
on mätä.. Mitä kaikkea hirveyksiä on tehty Jeesuksen nimeen - eli Jeesus
on huijari. Entäpä suufimystikot sitten? Jos mä nyt laitan googleen,
että "kryayoga critisism", niin sieltä tullee varmaan aika
mielenkiintoista settiä. Pitäisikö siitä sitten vetää se johtopäätös,
että kyllä se meidän Kimikin on samanlainen huijari kuin ne muutkin? Mun
mielestä ei. Samanlaisia egoisteja ihmiset on ihan kaikkialla,
riippumatta siitä mitä hengellistä polkua ne seuraa. Ei kai se nyt
mikään yllätys ole?

Voisin tavallaan sanoa, että valaistumisen esteenä ovat kaksi asiaa -
halu ja pelko. Älä samaistu niihin, niin olet aika pitkälti perillä.
Kaiken tämän ympärille voidaan rakentaa mitä mielikuvituksellisimpia
hengellisiä systeemejä. Ja se on ihan ok, koska tämä kaikki on tosiaan
vain leikkiä. Toiset menee pitkän kaavan kautta ja toiset lyhyemmän.
Hirvittävän suuri osa tämän elämän aikana ei todellakaan mene kovin
pitkälle.

Jos mä nyt menisin jonnekin kryajoogien kokoukseen, niin varmaan
löytäisin sieltä aika paljon kritisoitavaa. Kertoisiko se siis kaiken
siitä systeemistä. Ei - se kertoisi ihmisluonnosta sen minkä jo
tiedänkin, eli että ihmiset ovat sekaisin ja egonsa vankeja - niin
oppilaat ja useimmat opettajatkin. Muutamat taas ovat valaistuneita.

Yhtä hyvin joku ylimielinen jnana-joogi voisi sanoa, että kaikki muut
polut ovat täyttä skeidaa, koska niiden tekniikkojen harjoitteleminen
edellyttää egon säilyttämistä. Että ne tavoittelevat jotain myyttistä
valaistumista joka on kaukana tuolla tulevaisuudessa jonka minä
voin saavuttaa jos vain harjoittelen riittävän ankarasti ja kehityn
suuresti. Ja sprirituaalinen ego vain porskuttaa, kenties parin siddhin
kera..


Minä voin puhua polku harjoittelusta vain siinä kontekstissa mitä olen itse kokenut ja opetan. Ensinnäkin on tarpeen erottaa kaksi asiaa: äkillinen oivallus (sudden) ja asteittainen oivallus (gradual). Kaikki tekniikkaharjoittelu sekä systemaattinen meditointi on graduaalia, joka myös kasvattaa nälkää äkilliseen oivallukseen mistä Nisargadattakin sanoi.

Asteittaisessa meditatiivisessa joogassa on se idea, että harjoittelun avulla on tarkoitus siivota koko karman, samskarojen ja vasanoiden pankki tyhjäksi. Herääminen ja vapautuminen kaikista henkilökohtaisista karmoista yhdessä on minun käsitykseni mukaan vapautuneen (jivan mukta) tila. Se on se tila, jossa Ramanakin myöhemmällä iällään oli, kuten omakin opettajani. Jos on silmää katsoa niin Ramanan nuoruuden kuvistaan on nähtävissä kosolti horjumista. Toki, pelkkä oleminenkin saa aikaan karmista puhdistumista (karma suddhi) mutta tähän on täsmämetodejakin, jotka ovat olemassa prosessin nopeuttamisen takia. Opetan yhtä niistä ja puhun siis pitkälti kokemani metodin pohjalta. Metodeja on monia muitakin esim. tiibetiläinen vajrayana-traditio, joka on valtavan laaja kokonaisuus.

Mitä tulee eri harjoitustasoihin, niin tilanne on verrattavissa vaikkapa kilpa-autoiluun: nuori kuski ajaa kartingia, sitten jotain formula kolmosta ja lopulta ehkä formula ykköstä. Jos sä istutat sen pikkupojan tai työn formulan rattiin, niin siitä ei hyvä seuraa. Samalla tavoin vaiheet pitää käydä läpi tietyssä järjestyksessä, eikä kyse ole suinkaan sattumanvaraisesta järjestyksestä. Se mitä tämän prosessin aikana tapahtuu on se, että harjoittelun myötä oma kokemus karttuu, ei olla pelkästään teorian varassa. Eikä harjoittelun hedelmiä tarvitse pitkään odotella vaan jotain on havaittavissa varmasti jo ensimmäisen harjoituksen jälkeen.

Minä en ole sanonut, että koko advaita-skene olisi mätä vaan, että muutamilla olisi varaa uudelleen arvioida tuota kokonaiskuvaa. Minä tiedän sen erittäin hyvin omien kokemuksieni pohjalta, että kriya joogan maailmassa, joka sekin on niin monitahoinen ja -värinen kokonaisuus, on mätiä omenoita riittämiin. En todellakaan voi sanoa, että kaikki kriya jooga-nimikkeellä kulkeva opetus olisi laadultaan hyvää.

Muurakko kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että kaikki polut vievät totuuteen. Tai mikään
polku ei vie totuuteen. Mielestäni mikään tekniikka ei voi ikinä
luvata vapautumista kenellekään. Lopulta se on siitä kiinni onko ihminen
oikeasti tosissaan ja valmis heräämään vai ei.

Lyhykäisyydessään tässä on se valaistumisen teoria johon mä uskon:

Lakshmana Swamy:
"Effort should be directed towards giving up thoughts. When the Lord in
your Heart sees this effort being made, then the grace you are looking
for will start to flow. Eventually, if you persevere, the Lord may grant
you an effortless thought-free state. Effort alone cannot take you to
this state; it only comes about through the operation of grace from the
Lord within. If the Lord sees that you are earnest in your efforts to
give up thoughts he may grant you this experience. But you should
remember that this state is not the final state; it is only the stage
before realisation. However, you cannot realise the Self unless the Lord
has granted you this experience because the Guru can only destroy the
ego when the devotee has firmly established himself in this state."

Tässä vielä video jossa Mooji puhuu advaitasta ja neo-advaitasta: http://vimeo.com/64422869

Heh, miks ihmeessä tuossa Lakshmanan tekstissä on jotain mainoksia.. Pystytkö sä Kim poistamaan ne, vai kuuluuko niiden olla siinä..?


Minun nähdäkseni totuus on täysin suhteellinen asia. Totuudellahan voidaan tarkoittaa mitä vaan. Mä puhun mieluummin ymmärryksen lisääntymisestä kuin jonkun kaikille yhteisen totuuden löytämisestä.

Itse asiassa on olemassa myös sellaisia tantrisen joogan opetuksia, jotka ovat nimenomaan poistaakseen minä-kuplan (herääminen, awakening). Ja edelleen opetuksia, jotka tähtäävät vapautumiseen (liberation, mukta).

Tuo mitä Lakshmana Swami sanoo on täysin yksissä oman kokemukseni kanssa. Koin ajatuksettomuutta noin vuoden verran, ennen kuin guru shaktia meditoimalla minäni kupla poksahti, eikä sen koommin palannut. Hän on oikeassa senkin suhteen, että tuo ajatuksettomuus on arvokas kokemus ennen heräämistä, ei niinkään sen jälkeen. Siitä olen Swamin kanssa eri mieltä, että tämä olisi ainoa tapa ja tie tulla heräämiseen. Tiedän, että monilla heränneillä ei ole ollut tällaista jaksoa.

Mulle viestisi näkyy moitteetta.

_________________
Open Heart
http://www.openheart.fi
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla

LähetäLähetetty: Sunnuntai 22.12.13 02:20 Vastaa lainaamalla viestiä
Hooloovoo
Liittynyt: 14 Kes 2013
Viestejä: 35




Hmm, itse en kyllä pysty kovin paljon näkemään yhtäläisyyksiä zenin ja jnanan välillä.. Eikös zen ole hirmuisen systemaattista? Kaikki on hirveän säännösteltyä? Eikö zen enemmänkin olisi lähempänä raja-joogaa?Toisaalta, mielestäni loppupeleissä kaikki polut ovat advaitaa siinä vaiheessa kun aletaan puhua valaistumisesta. Polkuja on monia mutta valaistuminen tietenkin yhtäläistä kaikille - Itse on todellinen sekä rajaton ja ego harhaa - ja varmaan maailmakin perinteisessä mielessä harhaa.. Väkisinhän se muuttuu advaitaksi siinä vaiheessa.

Oikeastaan mielestäni on tosi väärin sanoa, että Ramana, Papaji, Nisargadatta tai vaikka Mooji olisivat jnana-joogeja. Jnaneja kyllä. Yhtä lailla he opettavat esim. bhaktia. Niinku Ramana sanoi jotenkin, että jnana ja bhakti ovat oikea ja vasen siipi joita molempia tarvitaan lentämiseen. Toisilla se painotus vaan on erilainen. Itselläni enemmän jnana. Niinhän sitä sanotaan, että se joka etsii Jumalaa löytää Itsensä, ja se joka etsii Itseä löytää Jumalan.

Hmm, tuosta Lakshmanan tekstistä - eikös se voisi olla niin, että sen ponnistelemattoman ajatuksettoman tilan voisi käydä läpi periaatteessa hyvin nopeastikin, vaikka ihan sekunneissa, että se olisi osa äkillistä prosessia jossa jatketaan suoraan pidemmälle. Ainakin Papaji kävi läpi tuon tilan. Itseasiassa hänhän oli hieman ymmällään siitä, koska hänen japansa loppui siihen. Hänestä tuntui, että jotakin oli vialla kun ei pystynyt enää tekemään japaa. Ramana sanoi hänelle jotenkin, että japa oli kulkuväline jolla pääsit perille - nyt sitä ei enää tarvita. Käsitttääkseni Lakshmana, Saradamma ja vissiin Gandhikin kävivät tuon ajatuksettoman tilan läpi. Mutta esim. Ramanan tapauksessahan kaikki tapahtui hyvin nopeasti.

Tässä vielä pätkä Ramanalta, jossa käsitellään itsetutkimusta sekä meditaatiota:

Ramana: Meditation requires an object to meditate upon, whereas there is only the subject without the object in vichara. Meditation differs from vichara in this way.

questioner: Is not dhyana one of the efficient processes for Realisation?

Ramana : Dhyana is concentration on an object. It fulfils the purpose of keeping away diverse thoughts and fixing the mind on a single thought, which must also disappear before Realisation. But Realisation is nothing new to be acquired. It is already there, but obstructed by a screen of thoughts. All our attempts are directed for lifting this screen and then Realisation is revealed. If a true seeker is advised to meditate, many may go away satisfied with the advice. But someone among them may turn round and ask, "Who am I? to meditate on an object?" Such a one must be told to find the Self. That is the finality. That is Vichara.

questioner: Will vichara alone do in the absence of meditation?

Ramana: Vichara is the process and the goal also. `I AM' is the goal and the final Reality. To hold to it with effort is vichara. When spontaneous and natural it is Realisation.

Jos Kim muuten katsoit tuon Moojin klipin, niin mitä ajatuksia se sinussa herätti? Hmm, mä toivoisin että sä katot sen.. Very Happy
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Sunnuntai 22.12.13 12:35 Vastaa lainaamalla viestiä
V
Liittynyt: 25 Hei 2012
Viestejä: 74




Pakko hieman häiritä täälläkin Smile Muurakko, näytät olevan asiantuntija advaitassa. Voisitko selvittää minulle miksi ihmeessä advaita opettajat puhuvat niin hemmetin sekavia? Moojin video on hyvä esimerkki. Mitä Mooji oikein sanoo ja mistä? En näe mitään pointtia toistella sellaisia latteuksia kuin "kaiikki tiet johtavat samaan" tai "advaita on Totuus kaiken takana" tai "kaikki on niin yksinkertaista" kun ei edes "kuuluisimpien" advaita vedanta opettajien sanomisissa näytä olevan mitään yhtenäisyyttä.

Ramana Maharshi: "Vichara is the process and the goal also. `I AM' is the goal and the final Reality. To hold to it with effort is vichara. When spontaneous and natural it is Realisation."

Nisargadatta: "Immortality is freedom from the feeling: ‘I am’. Yet it is not extinction. On the contrary, it is a state infinitely more real, aware and happy than you can possibly think of. Only self-consciousness is no more. Who would remain even to say ‘I am the witness’? When there is no ‘I am’, where is the witness?"

Puhuuko kaverit samasta asiasta vai ei? Puhutaanko me siitä samasta oivalluksesta joka on kaikille maailmassa ikinä eläneille täysin sama ja lopullinen, viimeinen advaitan osoittama todellinen Totuus?

Kim laittoi ketjuun jo aiemmin erinomaisen, selkeän ja ymmärrettävän selityksen ns. non-dualismin polusta ja sen vaiheista, Kennerth Folkin videon: http://www.youtube.com/watch?v=wCV4MBuW3Y8

Muurakko, pyydän että oikeasti katsot videon ja kommentoit miten sen itse ymmärrät. Vihjeenä: Erottele ja ymmärrä mikä on ero 2. ja 3. vaiheen välillä.

Muurakko, sanoit ketjussa:
Lainaus:
Mä voin sanoa, että mulla ei ole varsinaisesti mitään polkua, koska
mulla on vain yksi askel otettavana - se, että pitää mielen Itsessä. Yks
askel ei ole kovin pitkä polku. Mutta mun sadhana on hyvin
konkreettinen.


Mikä on se Itse missä pidät mielesi? Oletko koskaan oikeasti katsonut sitä missä pidät mieltäsi vai pidätkö mieltäsi kuvitelmassa?
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Sunnuntai 22.12.13 21:12 Vastaa lainaamalla viestiä
V
Liittynyt: 25 Hei 2012
Viestejä: 74




Hmm... Tuli melkoisen ärhäkkää tekstiä Smile Tarkoitus ei ole lytätä ketään mutta kysymyksiin otan mielellään vastauksia.
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Sunnuntai 22.12.13 22:27 Vastaa lainaamalla viestiä
Kim
Liittynyt: 22 Jou 2007
Viestejä: 1492
Paikkakunta: Helsinki




Muurakko kirjoitti:

...Oikea tila on se, kun on mielen todistaja - ei samaistunut siihen...

Voisin tavallaan sanoa, että valaistumisen esteenä ovat kaksi asiaa -
halu ja pelko. Älä samaistu niihin, niin olet aika pitkälti perillä...


Kuvasit Muuris aiemmassa omaa harjoitustasi ja kommentoinkin sitä jo. Hyvä, jatkan tässä aiemmista viesteistäsi mitä nyt mieleeni tulee näiden sitaattien pohjalta.

Todistajuus (witnessing, sakshin) saadaan aikaan huomiota suuntaamalla, keskittymällä. Keskittymisen/fokustamisen myötä tavalliset mielen ja alitajunnan impulssit kaikkoavat huomion keskipisteestä/keskustasta ja on mahdollista alkaa katsomaan/todistamaan vallitsevaa kokemusta/tilaa siinä ilmenevine tekijöineen.

Witnessing, samaistumattomuus pelkoon ja haluun, ei kuitenkaan minun nähdäkseni ole kuin alkupala mutta kuitenkin tarpeellinen alkupala. Kun sisäinen tila laantuu erottamalla objektit kuten pelko ja halu subjektista (ja meditaatioperinteissä tähän panostetaan paljon, useampi vuosi yleensä) ja karttuu taito todistaa, niin siitä vasta päästään katsomaan mikä minä on eli mikä subjekti on. Subjekti-harha on se, joka on kaikkien ongelmien ja virhetulkintojen juuri. Kun ollaan haluista, peloista, ahdistuksesta tai mitä nyt sitten ilmeneekin erillään, niin silloin ei olla vielä "perillä". Subjekti pitää selättää ensin.

Tähän voidaan mennä suoraankin, kuten Ramana opetti kysymällä Kuka minä olen? Näin ei kuitenkaan ensimmäiseksi tehdä mediperinteissä koska sisäinen tila katsotaan tarpeelliseksi tyynnyttää ja keskittymistä harjaannuttaa ennen kuin on varsinaisesti mahdollista päästä käsiksi subjektin piirittämiseen. Tästä ollaan vaihtelevaa mieltä. Olen sen kannalla, että ensin tyyneys (shamatha) ennen kuin mennään subjektin tutkimiseen (vipashyana). Näin siitä syystä, että minättömyyden (subjektin tyhjyys) oivalluksella olisi rauhallinen kehotila johon asettua. Sitä näkee ja kuulee aika paljon, että heränneet ovat levottomia. Kamuni kertoi kerran heränneestä kaveristaan, joka ei pysty istumaan paikallaan varttituntia. Yksi esimerkki vain.

Muurakko kirjoitti:
Hmm, itse en kyllä pysty kovin paljon näkemään yhtäläisyyksiä zenin ja jnanan välillä.. Eikös zen ole hirmuisen systemaattista? Kaikki on hirveän säännösteltyä? Eikö zen enemmänkin olisi lähempänä raja-joogaa?Toisaalta, mielestäni loppupeleissä kaikki polut ovat advaitaa siinä vaiheessa kun aletaan puhua valaistumisesta. Polkuja on monia mutta valaistuminen tietenkin yhtäläistä kaikille - Itse on todellinen sekä rajaton ja ego harhaa - ja varmaan maailmakin perinteisessä mielessä harhaa.. Väkisinhän se muuttuu advaitaksi siinä vaiheessa.


Jnaja joogaa hindulaisuuden sisälläkin lienee useita suuntauksia. Eräs tuttvani suitsuttaa Atmananda Krishna Menonia, jota hän pitää yhtenä Intian vähiten tunnetuimmista suuruuksista (tässä oli muistaakseni joku copyright naurettavuus, että hänen opetuksiaan ei saa levittää tai jotain semmoista). Jos nyt ei puhuta siitä, että hindujen ja buddhalaisten näkemys absoluutista on merkittävästi erilainen, niin itse asiassa Ramanan ja zeninkin menetelmät ovat vain ulkokohtaisesti erilaisia. Ymmärtääkseni Ramana opetti aina etsimään nousevasta impulssista minän, siis myös sen jälkeen kun minä-harha on poistunut. Onko näin? Zenissä tehdään sama pitkällinen minä-harhan kitkemisen prosessi. Tantrikkona pidän tätä liian pitkänä ja tuskallisena taipaleena, hehehe Wink

Se, että on metodi, joka on systemaattinen ei tee siitä yhtään sen vähemmän jnana joogaa verrattuna metodiin, joka ei ole systemaattinen.

Zen ei ole raja joogaa. Pratyaharaa eli sisäänpäin kääntymistä ei tehdä zenissä kuten meditatiivisessa hindu joogassa.

Tuohon jälkimmäiseen en sano muuta kuin, että valaistumisissa, poluissa ja päämäärissä on isoja eroja. Ihan kuten V:kin on kuulutellutkin, niin kaikki tiet eivät vie Roomaan. Olisi liian ylimalkaista sanoa niin.

Muurakko kirjoitti:

Hmm, tuosta Lakshmanan tekstistä - eikös se voisi olla niin, että sen ponnistelemattoman ajatuksettoman tilan voisi käydä läpi periaatteessa hyvin nopeastikin, vaikka ihan sekunneissa, että se olisi osa äkillistä prosessia jossa jatketaan suoraan pidemmälle. Ainakin Papaji kävi läpi tuon tilan. Itseasiassa hänhän oli hieman ymmällään siitä, koska hänen japansa loppui siihen. Hänestä tuntui, että jotakin oli vialla kun ei pystynyt enää tekemään japaa. Ramana sanoi hänelle jotenkin, että japa oli kulkuväline jolla pääsit perille - nyt sitä ei enää tarvita. Käsitttääkseni Lakshmana, Saradamma ja vissiin Gandhikin kävivät tuon ajatuksettoman tilan läpi. Mutta esim. Ramanan tapauksessahan kaikki tapahtui hyvin nopeasti.


Ponnistelematon ajatuksettomuus. Hmmm. Tästä tulee mieleen joitain nyansseja.

Mihin ponnistelu liittyy? Siihen, että voimme olla ja pysyä keskittyneinä. Tarvitsemme ponnistelua, tietoista linjautumista myös siinä, että samalla kun harjaamme keskittymistämme, pysymme myös rentona. Kun keskittymistä ja rentoutumista on prikulleen samassa mitassa, niin takertuminen objekteihin lakkaa, ajatuksetton tila sekä subjekti/tarkkailja, josta edellä puhuin, paljastuvat. Kuitenkin, jotta tämä witnessing olisi kunnon witnessingia, sanotaan edes pari minuuttia yhtäjaksoisesti, se vaatii edelleen ponnistelua, joskin hienovaraisempaa sellaista. Ponnistelemattomuus ja harhautumattomuus ovat sellaisia hommia, jotka tulevat vasta sitten kun on koko pelto kynnetty. Tätä voi kuulostella esim. tästä puheestani: http://www.youtube.com/watch?v=n7YrXlml3cE&feature=c4-overview&list=UUQDYq3A1seWhAZ3UXP8gA3Q

Kyllä, oivallus tapahtuu samalla tavoin hetkessä kuin salama lyö taivaan halki. Tämä on dramatisoitu ilmaus Smile

En tarkoita olla ilkeä sanoessani, että minusta Papajin olisi ollut hyvä jatkaa japaansa koska matka jatkuu ja heinää on niitettäväksi valaistumisen jälkeenkin. Papaji oli varmasti hyvä opettaja ja inspiraation lähde monille, vielä tänä päivänäkin mutta hän on hyvä esimerkki siitä mistä edellä puhuin, siitä kypsyysasteesta.

Miltä Papajin istuminen näyttää? Miltä se vaikuttaa? Mitä siitä välittyy? Olen keräillyt useiden eri opettajien medipätkiä YouTube-kanavalleni juuri siksi, että tätä voidaan tutkia, asiaa voidaan opiskella.

Papaji meditoi: http://www.youtube.com/watch?v=_1T2KhLPUsM

Sitten katso miltä tämän herran istuminen näyttää...
Karmapa meditoi: http://www.youtube.com/watch?v=i1SE8iH-33o

Kommentteja?

Voisiko tämä valtava ero kenties johtua siitä, että toinen ottaa sitä yhtä askelta kun toinen on kävellyt selvää kartoitettua polkua ja päässyt siinä suhteellisen pitkälle? Taito on se, joka tässä kuvastuu. Kyse ei ole pelkästään siitä, että "ollaan vaan perillä".

Muurakko kirjoitti:

Ramana: Vichara is the process and the goal also. `I AM' is the goal and the final Reality. To hold to it with effort is vichara. When spontaneous and natural it is Realisation.

Jos Kim muuten katsoit tuon Moojin klipin, niin mitä ajatuksia se sinussa herätti? Hmm, mä toivoisin että sä katot sen.. Very Happy


Ramana: Kun itsekysely (vichara) on spontaania ja luonnollista, se on oivallus. Tämä on hieno lause! Mitä on spontaani ja luonnolinen itsekysely? Minun nähdäkseni itsekysely on jokaiseen ihmisiin ohjelmoitu eksistentiaalinen kysymysmerkki. Jokainen haluaa tietää mitä minä olen mutta tämä perustarve näyttäytyy eri ihmisille eri tavoin. Joku haluaa lisää rahaa vaikka tämänkin tarpeen pohjalla on tarve tuntea ja ymmärtää itseään. Tämä sama selitys käy kaikkiin muihinkin haluihin ja sen kohteisiin. En viittaa tällä halujen kieltämisen suuntaan.

Ramanan metodi oli opettaa ihmisiä kysymään itseltään "Kuka minä olen?". Se oli hänen tapansa. Minun tapani yrittää saada oppilaalle vastaus tähän peruskysymykseen vaatii ensinnäkin tuon sisäisen tilan rauhoittamisen, josta edellä puhuin ja sitten ottaa tuo subjekti analyyttisen meditaation kohteeksi. Ensin mietitään teoriassa onko minä-subjekti todellinen ja vakaa vai ei, muutamista näkökulmista, jotta oppilas saa asiasta hajun. Sitten asiaa tutkitaan tyynyllä meditaatiossa ja päivän askareiden aikana: milloin minä on osallisena, paremminkin päälllepäsmärinä tilanteessa ja milloin se puuttuu kokonaan (minättömyys). Buddhalaisuudessa puhutaan vipashyanasta, käytän samaa termiä työssäni vaikka en olekaan buddhalainen opettaja. Vipashyana tarkoittaa selkeää katsomista, selkeää ymmärtämistä. Puhutaan myös analyyttisestä meditaatiosta. Nämä ovat vain systemaattinen tapa purkaa tätä meidän ihmisten vyyhtiä. On paljon mahdollista, että joku ihan elämän tuskastaan johtuen, vastauksia kysymyksiinsä kipeästi kaivaten, kytkeytyy tuohon eksistentiaalisen kysymysmerkin energiaan ja *poks* kupla poksahtaa. Ei tässä välttämättä mitään tekniikoita tai polkuja tarvita koska se on, nähdäkseni, jokaiseen meihin koodattu asia. On tietysti paljon helpompaa dallata polkua kartan kanssa kuin rämpiä soita summa mutikassa.

Kun tuo minä-kupla sitten poksahtaa, niin siitä se todellinen ponnistelu vasta alkaa...

Mooji, nyt ei pysty Smile

_________________
Open Heart
http://www.openheart.fi
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla

LähetäLähetetty: Maanantai 23.12.13 19:50 Vastaa lainaamalla viestiä
jph
Liittynyt: 09 Tou 2005
Viestejä: 287




Minättömyydestä ja tyhjyyden kokemisesta.

Minättömyys on eräänlainen harha. Ihmisellä on aina minä/ego. Ilman egon impulsseja en olisi tässä kirjoittelemassa. Äärettömällä tietoisuudella tuskin on mitään tarvetta sanoa itselleen yhtään mitään Very Happy

Kuitenkin on myös totta, että olen egoton ja minätön. Koska ego tai minä on pohjimmiltaan tyhjä. Minuus on kerros kerrkselta yksi harha toisen perään. Lopulta ei mikään.

Huomio on avain. Yksinkertainen ja kohdennettu huomio on usein kiinni minän kerroksissa, ajatuksissa. Minuus koostuu silloin ajatuksista ja tunteista. Harjoitettu huomio voi havaita pysymättömyyden. Laajentunut harjoitettu huomio voi havaita minuuden tyhjyyden ja ykseyden yhtä aikaa.

Huomio ei voi havaita itseään kuin epäsuoraan subjektien kautta, mutta havaitsemalla subjektit yhtaikaisesti samaistumatta mihinkään syntyy minättömyys ja ykseys. Silti minä sisältyy tähän kaikkeen.

En nyt jaksa olla kovin sosiaalinen ja keskusteleva, vaikka täällä on jo paljon sanonottu samojakin asioita. Tälläinen on tällähetkellä oma jäsentelyni asiasta. Huomenna se voi olla toisenlainen, koska en pysy paikallani kovin kauaa.

Menetelmäni lienee joidenkin käyttämien määritelmien mukaisesti bhakti,karma,raja, budha jooga, polutonpolkua.



Very Happy Very Happy
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

LähetäLähetetty: Maanantai 23.12.13 22:35 Vastaa lainaamalla viestiä
V
Liittynyt: 25 Hei 2012
Viestejä: 74




jph, ole sosiaalinen! Hienoa kuulla sinun ajatuksia. Sinulla näyttää olevan kokemusta. Hiljaisuus ei ole sen parempi ominaisuus kuin ajattelu tai tominta, vaikka hiljaisuutta voi etenkin tämän päivän maailmassa joskus kaivata Smile Esitän erilaisen tulkinnan minättömyydestä. En väitä että kukaan on oikeassa tässä asiassa, mutta kokeile ajatella asiaa seuraavsti:

Minää ei ole, mutta se ei tarkoita lopulta "ei mikään" -kuten sanoit. Kyllä, keho/mieli toimii ja tekee, mutta se on kokoelma syitä ja olosuhteita. Minuus ei siksi ole harha joka paljastuisi kerros kerroksen jälkeen olemassaolemattomaksi, vaan pysyvää minuutta ei ole koskaan ollutkaan. Siksi minä on tyhjä, ilman itsenäistä luontoa, mutta ei olemassaolematon. Kaikki on koko ajan linkittynyt kaikkeen muuhun. Minä, eli syyt ja olosuhteet, on osa kaikkea. Osa kaikkea vaikuttaa kaikkiin muihin osiin, siksi minä ja kaikki muu voi myös muuttua ja ennen kaikkea, siksi on mahdollista oivaltaa että minää ei löydy. Toki voimme kuvitella minää äärettömän, ikuisen olemassaolon näkökulmasta (eternalismi) tai äärettömän, olemassaolemattoman ei-minkään (nihilismi) näkökulmasta. Mutta nämä ovat millään tavalla ymmärrettäviä tai koettavia ainoastaan suhteessa toisiinsa. Joten kuinka jompi kumpi silloin voisi olla Totuus ilman toista? Miltä kuulostaa?

Mitä tulee huomioon. Kun keskityt yhteen kohteeseen, huomio supistuu ja kohdistuu. Voit aina vain huomioida tarkemmin ja enemmän yhteen kohteeseen, äärettömästi. Samoin kun annat huomion laajentua, olla kohdentumatta, "päästää irti", huomio laajenee täysin rajattomasti. Loppujen lopuksi mitään rajaa huomiolle ei ole olemassa kummassakaan päässä. Kumpaakin päätä voi tutkia loputtomasti mikäli niin haluaa ja osaa. Mutta luonnollisesti, irti päästäminen ja rajattomuus voi tuntua varsin nautinnolliselta... Smile

Hyvää joulua porukat!
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti

Sri Ramana ja jälkeläiset
  Jooga- ja meditaatiofoorumi Foorumin päävalikko » Yleinen keskustelu
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa
Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia  
Sivu 1 Yht. 5  
Siirry sivulle 1, 2, 3, 4, 5  Seuraava
  
  
 Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin  
Web-suunnittelu, ohjelmointi ja muut palvelut tämän foorumin tekijältä!



Powered by phpBB © 2001-2004 phpBB Group
Designed for Trushkin.net | Themes Database